Kiivetään kiivetään...

Mulla olisi niin paljon mistä kirjoittaa, mutta ei vaan malta väkertää postausta. Ja 40 lukijaa on yks kaks tullut täyteen - arigatou! Haluaisin tehdä Kysymys & Vastaus postauksen jossain vaiheessa, mutta miten on? Kiinnostaako? Ei ainakaan tähän mennessä porukka ole huimaavasti innostunut heittämään kommenttia.

Ja sitten niihin kuulumisiin. Pahoin pelkään, että tästäkin tulee vaan tällainen matkaraportti ilman niitä tunteiden vuoristoratoja tai syviä mietteitä. Ei se vaihtarivuosi pelkkä lomailuvuosi ole eikä täällä aina ole hauskaa - vaikka useimmiten kyllä.

28.päivä oli kouluretki, ja lukion kakkoset lähti patikoimaan vuorelle. Mä en ole koskaan nähnyt vuorta läheltä saatikka kiivennyt sellaiselle, joten olin riemuissani - toisin kuin kaikki muut. Bussimatka meni nintendoilla ja korteilla pelatessa (ja kaikki oli ihan "Wau sä tiedät marion!?") ja jossain kohtaa pari tyyppiä yritti laulaa karaokea siihen bussin kuulutusmikkiin, mutta huonoin tuloksin.

Päivän maisemat:

Alitettiin vissiin 15 tommosta porttia

Eikö toi teistäkin näytä ihan siltä, että siellä asuu ties mitä mörköjä suoraan Totorosta ja Mononokesta? Plus siellä tuoksui ihan samalta kuin Suomen pusikoissa ja tuli ihan sellanen "baby I'm home" olo. No okei se se viehetys kesti suunnilleen tunnin ennen kuin touhu alkoi muuttua melko väsyttäväksi eikä olis jaksanut ohittaa enää yhtään punaista porttia tai kiivetä niitä hämyihin paikkoihin rakennettuja portaita.

Kyllähän se kiipeily siinä jutustellessa ja laulaessa (japanilaiset tykkää laulaa) kului. Ja tutustuin ehkä vähän paremmin pariin tyyppiin.

Nähtiin muuten joukku alakoululaisia söpöissä keltaisissa kypärissä, ja ne meni kaikki riviin ja hoki meille "konnichiwa konnichiwa konnichiwa", kun kuljettiin ohi - niinkuin hyviin tapoihin kuuluu. Paitsi mun kohdalla alkoi kuulua hirveästi "hello hello!!" huutoja.

Kun oltiin kiivetty itsemme uuvuksiin ja tultu alas kanssa niin vedettiin mässyä naamaan. Kuten näkyy niin Japanilaiset namit on suloisia<3.

Bussimatkalla takaisin, ainoastaan meidän luokalle pistettiin DVD pyörimään - että pysyttäisiin hiljaaa. Pakko myöntää, että se toimi ja porukka alkoi torkahdella melko tehokkaasti. Loppumatkasta mentiin tällaisissa  tunnelmissa:

Tarkoitus oli heittää tähän vähän muutakin juttua, mutta jos koitan Disneylandin kuvia änkeä niin ei tule loppua.

Random: yksi ilta oli duudsonit (japaniksi dubattuna totta kai) tvssä. Taisi olla sellainen ohjelma kuin "nerot vai idiootit?" missä esiteltiin eri maiden omituisia tv-ohjelmia. Suomen kesää lähinnä tuli ikävä kun katseli niitä maisemia.

Taideklubilla. Huomatkaa suoraan Milanon muotiviikolta bongattu jätesäkki,
 jota meillä on ilo käyttää. Ei muuten, mutta kun koulupuku on ihan tarpeeksi hiostava
 ilman mitään ylimääräistä.

Katselin tässä kanssa yksi päivä keikkalippuja, koska mun yksi tavoite on päästä käymään keikalla tän vuoden aikana. Tällä hetkellä keikkailevista artisteista lähinnä Daesung on ainoa joka kiinostaa - ja tietty G-Dragon, mutta en mä Nagoyaan asti lähde. Suosiolla päätin odottaa syksyn ja kesän konsertteja -valinnanvaraakin on silloin enemmän.

Näkemisiin!

Vanhaa ja vähän uudempaa juttua

Jessus kun täällä kuluu aika nopeasti! Mä en suostu uskomaan, et kohta on kesäkuu. O_O
Vähän pihalla oon siitäkin, että mitä tänne blogiin pistää.
No vaikka onkin vanha juttu jo, niin mainitsemisen arvoista on, että meidän luokka voitti koulun mestaruuden polttopallossa. Kyllä, meillä oli polttopalloturnaus. Luulin, että kaikissa muissakin kouluissa on, mut Yukari ja Okaasan lähinnä nauroi ja sanoi, että eipä ole sellaisesta kuullut.

Turnausta edeltävänä sunnuntaina mentiin porukalla Yoyogi puistoon harjoittelemaan (leikkimään). Pelattiin mm. kymmenen tikkua laudalla japanilaisversiota ja sitä peliä missä yks on kääntyneenä ja muut hiipii kohti ja jähmettyy aina kun se kääntyy - kyl te tiedätte! Suomessa kun lukiolaiset menee porukalla puistoon, niin huvit on vähän toisenlaiset.

Ja randomisti mentiin hyppimään hyppynarua joidenkin yliopistolaisten kanssa. XD

Ton jälkeen puolet porukasta lähti ja me loput suunnattiin Harajukuun - mistä olin tosi innoissani, koska olin halunnut käydä Harajukussa siitä asti kun tulin Tokioon. Harmi vaan, että nää hiihti Takeshita Doorin ja kaikki sellaisella vauhdilla läpi ettei kauheasti jäänyt aikaa ihmetellä. Asuka toki kehotti mua sanomaan jos haluan käydä jossain kaupassa, mutta kun mä olisin halunnut käydä kaikissa xD Kpop kaupan kohdalla sitten nykäisin hihasta. koska sinne nyt oli pakko mennä~~ Ja tajusin olleeni ihan väärässä! Levyt ei oo täällä kalliita (päinvastoin) ne pitää vaan ostaa oikeasta paikasta. Eli älä osta kaupan levyosastolta, vaan mene erikseen kpop kauppaan jos haluat korealaista musaa. Multa tarttui tuolta mukaan G-Dragonin uusin albumi, mikä kyllä nyt on jo semivanha (tiedän olen myöhässä, mut no can do)

Ja pistin kanssa merkille, että japanilaiset on näköjään tehty sokerista. Ei tarvita kuin pari hassua pisaraa sinne tänne, niin johan on porukka paniikissa availemassa sateenvarjoja. Mä en edes huomaa, että sataa ennen kun tajuan, että "kas en näe eteeni kun sateenvarjoja on niin tiuhassa".

Harajukun prätkäjengi. Tai jotain...

Polttopalloturnaus meni siinä kun muut kummasteli mun jalkojen valkoisuutta ja vielä enemmän sitä, et haluan ruskettua. Niin ja sitä, että ilmoitin tahtovani nähdä uusimman Ring leffan koska se traileri näyttää niin pelottavalta. Näillä näkymin ei ole kyllä ketään tulossa seuraksi. Suurimman osan - tai no kaikkien keneltä olen kysynyt - suhatutuminen kauhuleffoihin on: "hyi pelottavaa!"
Onkohan pointti mennyt vähän ohi...?

porukkaa

Tunnelmat oli turnauksen ajan aika katossa koko ajan, ja varsinkin siinä vaiheessa kun meidän luokka paljastui voittajaksi^o^

Todistus koulun mestaruudesta jee. 

japanilaisuus over 9000 - syömäpuikot ja v-merkki samassa kädessä. 

Okei tästä nyt on yli pari viikkoa ja joten hyppään vähän ajankohtaisempiin asioihin. Välissä oli muuten aika mielenkiintoinen Yokohama reissukin, mutta ehkä teen sille erillisen postauksen. (Ei ollut lupaus.)

Ja mulla oli kanssa yhden päivän kestänyt angsti jota luulin kulttuurishokiksi, mut ei se loppujenlopuksi ollut muuta kuin ohimenevä vitutus. Joskus sitä tuppaa vaan miettimään liikoja. Varmaan suurin syy siihen, että mulle ei oo minkäänlaista koti-ikävää tai kulttuurishokkia (ainakaan vielä) tullut on se, että mun host perhe on niin ihana ja meillä klikkaa hyvin.

Lounas. Mulla on miljoonia kuvia mun lounaista haha. 

Toinen maininnan arvoinen asia voisi olla midterm kokeet jotka tosiaan kesti viime tiistaista torstaihin. Mähän en kokeisiin osallistu vaan sen sijaan kirjoitin - parasta ystävääni wikipediaa apuna käyttäen tottakai - raportit bilsasta, Japanin historiasta ja enkusta. Pääosin suoraan wikipediasta kopiaoitua tekstiä juu, Japanin taso kun ei vielä riitä lukion koulukirjojen lukemiseen. Tuli siitä yhteensä 10 sivua.

Sain  muuten Megulta kuulla kuinka yksi meidän luokan tyttö oli alkanut itkemään matikan kokeessa, kun se oli ollut vaikea. Enpä mä siitä kamalasti hätkähtänyt,  mutta kokeenpalautuksessa samainen tyttö sai kohtauksen - ilmeisesti hyperventiloi (?). Alkoi vaan paniikinomaisesti hengittää tosi nopeasti ja vinkuvasti ihan niinkuin olisi ollut kuolemaisillaan. Matikan tunti kului sitten siihen, että opettaja ja pari oppilasta piti sitä tyttöä aloillaan ja rauhoitteli ja auttoi hengittämään pahvipussiin. Kaikki näytti sen verran tottuneilta, ettei ollut ensimmäinen kerta.

Kokeiden päättymisen kunniaksi käytiin Megun ja Asakon kanssa purikurassa ja syömässä halpaa udonia~. Ja katselin kateellisena kaikkia söpöjä ja muodikkaita koulupukuja ja Megu ja Asakokin oli sitä mieltä, että meidän koulun koulupuku on silkkaa julmuutta oppilaita kohtaan. Se on yhä ihan samanlainen kuin 60 vuotta sitten. T.T

Kuka muka sanoo et mainokset lupailee liikoja?

Pari vastoinkäymistäkin voisi mainita tähän loppuun: oon onnistunut hankkimaan jo 6 hyttysenpuremaa ja ihan mielenkiintoista, et nä puremat on erinäköisiä kuin Suomen hyttysenpuremat. Mut kutiaa pahemmin!! Ja mun ipod koki traagisen pesukonekuoleman, mikä tappoi myös mut henkisesti koska en pärjää ilman musiikkia.

AIJUU tuli YFUn kanssa käytyä vaihtariporukalla Kanda matsurissa mikä on yks Japanin suurimpia! Saatin pukea happi-takit ja kantaa mikoshia - mikä on japanilaisillekin harvinaista. Kiva kokemus, mutta ei ehkä mikään miellyttävin tunne. (Painaa sellaiset vähän reilu 400 kiloa) Ja koska oltiin Japanilaisia pidempiä niin kannettiin polvet vääränä ja kävi sääliksi Dania (185cm) Okaasan kyllä räpsi siitä tilnateesta kuvia minkä kerkesi, mutta mulla niitä ei ikävä kyllä ole niin saatte pärjätä näillä.

Oltiin jo tässä kohtaa otettu meidän hienot asusteet pois koska KUUMA.

Näytänpäs jotenkin nuutuneelta.

Näihin tunnelmiin hasta la vista!

Golden Week sun muuta

Huomasin, että viimeinen päivitys on Kawaii Matsurista ja tässä on kyllä sen jälkeen tullut tehtyä niin paljon kaikkea, ettei tiedä mistä aloittaa. Ennen Golden Weekiä tuli muun muassa käytyä Olympic Centerillä host siskon lähtövalmennuksessa ja vaikkei siitä ole kuin reilu kuukausi kun viimeksi olin siellä, niin oli se jotenkin nostalgista. Pari muuta vaihtaria tuli nähtyä ja huomasin miten vaikeaksi enkun puhuminen oli muuttunut - kokoajan tunki japaninkielisiä sanoja lauseisiin ja menin muun muassa itävaltalaiselle pojalle silleen "hisashiburii hisashiburii!" Sit se vain katsoi mua silleen kysyvästi ja tajusin, ettei se ollut ymmärtänyt ja kesti melko kauan ennen kuin sain sanottua enkuksi "long time no see." Mutta on kai se positiivista, että japania tulee luonnostaan, eikö?

Mun luokkalaiset oli tuoneet kakikoori koneen kouluun.
Tolla siis tehdään sellasta jäämurska juttua
mihin laitetaan kaikkia erilaisia väri/maku-aineita. Oli hyvää! 

Hämmentävä ruokalaji. 

Lounas-aika

Kävin kanssa kannustamassa Yukaria kahdessa korismatsissa ja ne reissut on aina ihan parhaita! Ekalla kerralla matsi oli Saitamassa, mikä on ihan landea Tokioon verrattuna (vaikka on osa Tokiota...) Ja näin mm.  kukkulan täynnä vanhoja hautoja ja ihan älyttömän isoja kaloja.

Ja toisella kerralla sattumalta nähtiin pieni okinawalainen matsuri ja pääsin hakkaamaan mochia + käytiin Shibuyassa!

Näin sitä mochia tehdään

Pikkukaupungin matsuri

 Shibuyan risteys näytti just siltä kuin valokuvissa ja televisiossa, ja vähän teki mieli ottaa okaasania kädestä, koska tuntui et se ihmismeri olis voinut imaista mukaan ja kuljettaa ties minne.
Tottakai käväistiin Shibuya 109:ssä, minne tahdon ehdottomasti uudestaan! Se nyt vaan on sellainen katumuodin mekka. Olo oli kyllä sama kun aamuisin metrosssa ellei pahempi. Liikkeet oli pieniä ja niin täynnä, että kyynärpäätaktiikkaa kehiin vaan. Ja mitä ylemmäs mentiin, nin sitä kovemmin ne kaupat tuntui soittavan musaa ja sitä enemmän tuoksui parfyymille - mikä aiheuttaa mulle päänsärkyä. Myyjät oli kuin suoraan vetäisty niistä kauppojen katalogeista: kaikilla vaalennettu, iso tukka, parit tekoripset ja circle lenssit ja söpöt vaatteet. Viiden kerroksen verran kun oltiin käyty läpi kauppoja niin päätettiin, että riittää ja vedettiin molemmat ulkona syvään henkeä. Okaasan ei siedä paikkoja missä on paljon ihmisiä, mut jaksoi silti kierrellä  mun kanssa~

Yksinkertaista mut niin hyvää!

Kävi sääliksi tota creppikojun työntekijää, koska jonot oli ihan älyttömän pitkät ja se veteli ihan yksin noita siellä. Mekin jonotettiin lähes puoli tuntia. Hachikon patsaalla piti kans odottaa omaa vuoroa jos tahtoi ottaa kuvan sen vieressä.

Odottelun tulos.

 Golden Weekin aikana mentiin myös Ibarakiin Okaasanin perheen taloon ja isovanhempien haudalle. Talo oli  upean japnilainen kaikkine tatamilattioineen, kotialttareineen, shoji-ovineen ja kotatsu pöytineen. Paikalla oli kaikki Yukarin serkut ja Okaasanin sisarukset ja musta tuntui jotenkin etuoikeitetulta osallistua niin intiimiin perhetilaisuuteen.

Tällaisia pöytiä täynnä ruokaa oli neljä, eli ei ainakaan lopu kesken.

Käytiin takapihan bambumetsässä hakkaamassa pari bambunversoa kotiin vietäväksi ja ollaan nyt syöty muutaman päivän ajan joka aterialla keitettyä bambua. Oishii~~

random picture is random

Yukarin serkut oli kyllä hauskoja tapauksia. Varsinkin sellainen herra nimeltä Satoshi joka esitteli ihan innoissaan pariviikkoisen vauvansa ultraääni kuvaa ( ei siitä erottanut mitään vielä) ja hoki "Mite mite! Ore no kodomo! Kawaii deshou??" (Kattokkaa! Mun pentu!! Eiks ookkiin sulonen??") Vitsit haluun tollasen miehen kans xD Ja kans mm. luki okaasanin mukan tuomasta suomikirjasta "olen hiljainen" ja hoki sitä. Ei satoshi, et ole.

Lähistöllä oli kanssa tällainen toooosi vanha japanilainen talo ja käytiin vilkaisemassa.

Lastenpäivän koristeita

 Kotimatkalla pysähdyttiin sellaiselle toria muistuttavalle taukopaikalle missä oli hattarakojuja ja kaikkea. Ja söin taas jotain hämmentävää ruokalajia (oli hyvää). Sellaisen tikun päässä oli siis iso rasvainen möykky jonka sisällä oli perunaa ja vihanneksia ja jotain hyvää valkoista juttua. Valaiskaa jos joku tietää ruokalajin nimen.

En nyt muista mikä päivä oli, mutta katsottiin Yukarin kanssa vanhaa pokemon leffaa ja siinä lopussa mulla oli tunteeton olo, koska Yukari nyyhki ihan posket märkinä. Suomessa lukiolaiset ei enää itke pokemon leffoille, ei vaikka se kuinka olis surullista, että Ash muuttuu kiveksi. (Ja täällä Ashin nimi on Satoshi ja kaikilla pokemoneilla kans oudot nimet enkä vaan millään tottunut sen leffan aikana siihen O.O Pikachu sentään on Pikachu.)

Kävin kanssa sakasalaisen ja tanskalaisen vaihtarin kanssa katsomassa Tokyo Skyteetä ja syömässä okonomiyakia ja tuli nähtyä myös mm. Ghibli kauppa! Meidän hostäidit on kavereita joten olivat järjestäneet vaikka mitä kivaa^o^

Okonomiyaki maistui ihan erilaiselta mitä olin kuvitellut, mutta ei varmaan yllätä ketään, että oli hyvää. Eniten tykkäsin kyllä niistä sienistä - oon oikeasti niin rakastunut japanin sieniin! Toi oli kanssa mun eka kerta kun mentiin syömään tollaiseen paikkaan, missä noi ainekset tuodaan pöytään ja itse paistetaan tuossa keskellä. Ja okaasan oli ihan oikeassa tuoksusta - ei hevillä lähde vaatteista ja hiuksista!

Skytree

Arvatkaa mihin nää ihmiset jonottaa?

Vastaus: muumi kahvilaan.

Eiks noi olekkin samantapaisia leluja mitä Bigbangin T.O.P keräilee..?

Meidän host äidit oli kans ilmoittaneet meidät sellaiseen juttuun missä tehdään itse sellaiset ruokajäljennökset mitä aina näkee ravintoloiden edustalla. Suurin osa muista osaanottajista oli 6-vuotiaita, mutta oli hauskaa :D

Tekeekö mieli? Okei tä on huono kuva ja kuvakulma koska näyttää ihan muoviselta,
mut oikeasti toi on herkullisen näköinen.

Haluisin nähdä ton näytelmän mut taitaa jäädä haaveeksi koska liput on kalliit X__X

Sit illalliseksi ostettiin kimchiä koska okaasan arvasi, että tahdon maistaa sitä! Tulipa sitäkin syötyä ja oli hyvää - tuntuu tyhmältä ees sanoa tota. En muuta hoekkaan kuin sitä miten hyvää kaikki ruoka on. Mut ymmärrän koreavaihtareita jos sitä kimchiä ei kuitenkaan ihan joka päivä huvita syödä : /

Juu ja opin muuten, että iltaisin ei saa viheltää koska se houkuttelee kuulemma ötököitä ja rosvoja taloon. 

MOIMOI!