Vähän pihalla oon siitäkin, että mitä tänne blogiin pistää.
No vaikka onkin vanha juttu jo, niin mainitsemisen arvoista on, että meidän luokka voitti koulun mestaruuden polttopallossa. Kyllä, meillä oli polttopalloturnaus. Luulin, että kaikissa muissakin kouluissa on, mut Yukari ja Okaasan lähinnä nauroi ja sanoi, että eipä ole sellaisesta kuullut.
Turnausta edeltävänä sunnuntaina mentiin porukalla Yoyogi puistoon harjoittelemaan (leikkimään). Pelattiin mm. kymmenen tikkua laudalla japanilaisversiota ja sitä peliä missä yks on kääntyneenä ja muut hiipii kohti ja jähmettyy aina kun se kääntyy - kyl te tiedätte! Suomessa kun lukiolaiset menee porukalla puistoon, niin huvit on vähän toisenlaiset.
Ja randomisti mentiin hyppimään hyppynarua joidenkin yliopistolaisten kanssa. XD |
Ja pistin kanssa merkille, että japanilaiset on näköjään tehty sokerista. Ei tarvita kuin pari hassua pisaraa sinne tänne, niin johan on porukka paniikissa availemassa sateenvarjoja. Mä en edes huomaa, että sataa ennen kun tajuan, että "kas en näe eteeni kun sateenvarjoja on niin tiuhassa".
Harajukun prätkäjengi. Tai jotain... |
Onkohan pointti mennyt vähän ohi...?
porukkaa |
![]() |
Todistus koulun mestaruudesta jee. |
![]() |
japanilaisuus over 9000 - syömäpuikot ja v-merkki samassa kädessä. |
Ja mulla oli kanssa yhden päivän kestänyt angsti jota luulin kulttuurishokiksi, mut ei se loppujenlopuksi ollut muuta kuin ohimenevä vitutus. Joskus sitä tuppaa vaan miettimään liikoja. Varmaan suurin syy siihen, että mulle ei oo minkäänlaista koti-ikävää tai kulttuurishokkia (ainakaan vielä) tullut on se, että mun host perhe on niin ihana ja meillä klikkaa hyvin.
Lounas. Mulla on miljoonia kuvia mun lounaista haha. |
Sain muuten Megulta kuulla kuinka yksi meidän luokan tyttö oli alkanut itkemään matikan kokeessa, kun se oli ollut vaikea. Enpä mä siitä kamalasti hätkähtänyt, mutta kokeenpalautuksessa samainen tyttö sai kohtauksen - ilmeisesti hyperventiloi (?). Alkoi vaan paniikinomaisesti hengittää tosi nopeasti ja vinkuvasti ihan niinkuin olisi ollut kuolemaisillaan. Matikan tunti kului sitten siihen, että opettaja ja pari oppilasta piti sitä tyttöä aloillaan ja rauhoitteli ja auttoi hengittämään pahvipussiin. Kaikki näytti sen verran tottuneilta, ettei ollut ensimmäinen kerta.
Kokeiden päättymisen kunniaksi käytiin Megun ja Asakon kanssa purikurassa ja syömässä halpaa udonia~. Ja katselin kateellisena kaikkia söpöjä ja muodikkaita koulupukuja ja Megu ja Asakokin oli sitä mieltä, että meidän koulun koulupuku on silkkaa julmuutta oppilaita kohtaan. Se on yhä ihan samanlainen kuin 60 vuotta sitten. T.T
Kuka muka sanoo et mainokset lupailee liikoja? |
AIJUU tuli YFUn kanssa käytyä vaihtariporukalla Kanda matsurissa mikä on yks Japanin suurimpia! Saatin pukea happi-takit ja kantaa mikoshia - mikä on japanilaisillekin harvinaista. Kiva kokemus, mutta ei ehkä mikään miellyttävin tunne. (Painaa sellaiset vähän reilu 400 kiloa) Ja koska oltiin Japanilaisia pidempiä niin kannettiin polvet vääränä ja kävi sääliksi Dania (185cm) Okaasan kyllä räpsi siitä tilnateesta kuvia minkä kerkesi, mutta mulla niitä ei ikävä kyllä ole niin saatte pärjätä näillä.
Oltiin jo tässä kohtaa otettu meidän hienot asusteet pois koska KUUMA. |
Näytänpäs jotenkin nuutuneelta. |
Näihin tunnelmiin hasta la vista!
Määkin oon katellu ties minkälaisten kauhuelokuvien mainoksia himoiten, mutta saamatta seuraa.. :( Jos asuttais lähempänä toisiamme voitais mennä yhessä yhyy.
VastaaPoistaMulla on vähän semmonen ongelma, että kulttuurishokista on puhuttu niin paljon, että jos pikkusenkaan nousen väärällä jalalla aamulla sängystä oon heti ihan "NYT SE KULTTUURISHOKKI SITTEN ISKI" ::D
Niinpä! Yhyy tuntuu oikein tuhalukselta, että täällä missä pelottavimmat kauhuleffat tehdään niin kukaan ei tahdo lähteä katsomaan ;(
PoistaJep oon samaa mieltä, että siitä kulttuurishokista on ehkä tehty vähän liian iso peikko valmennuksissa xD