Kabukia, tanabataa, kuumuutta, teeseremoniaa, shoppailua ja muuta

Whii eilisiä ostoksia.

Yahhoo! Jos joku ei sitä tiennyt niin täällä on _kuuma_. Lämpömittari näyttää Tokiossa 35 astetta ja uutisissa muistutetaan juomaan vettä ja puhutaan siitä kuinka moni tänä vuonna on jo kuljetettu sairaalaan kuumuuden takia. Mun huoneessa on onneksi ilmastointilaite, joten ei hätiä mitiä. Ja oikeastaan musta on vain mukavaa, että ulkona paistaa aurinko.

Viikonloppu kului YFUn tapahtumien merkeissä. Lauantaina suunnattiin katsomaan perinteistä Japanilaista kabuki-teatteria ja sunnuntain ohjelmaan kuului mm. teeseremoniaa ja kukkien asettelua.

Kabuki-rakennus

Heh, olin ainoa joka tuli paikalle suoraan koulusta (koska lauantai on perus kouolupäivä mulla) ja toi koulupuku ei ole mikään kaikkein viilein vaihtoehto. Joten kun saavuin meikittömänä paikalle, koulupäivän, semipitkän metromatkan ja laukkujen raahaamisen seurauksena, olin vissiin aika nuutuneen näköinen.

Tarkoitus taisi olla ottaa kuva meistä ton nuken (?) kanssa, mutta eihän sitä itse nukkea juurikaan näy...

Tuttujen vaihtareiden lisäksi paikalle olivat saapuneet myös kesävaihtarit USA:sta, jotka on täällä vaan kesäloman, eli 6 viikkoa. Pari niistä oli oikeasti niin stereottyypisiä jenkkejä kuin vain voi olla xD.

Lava

Kabuki tosiaan eroaa melkoisesti länsimaisesta teatterista. Näytelmät sijoittuu vanhaan Japaniin ja käsittelee yleensä jotain vanhoja legendoja, historian tapahtumia tai kirjallisuuden klassikoita. Näyttelijöiden kasvot on maalattu, liikkeet on korostetun ylidramaattisia, vuorosanat lausutaan tooosi hitaasti sellaisella laulavalla nuotilla, ja esitystä säestää perinteiset soittimet. Tälleen lyhyesti.

Itse esitys oli ihan mahtava, enkä oo ikinä nähnyt niin nopeita vaatteiden vaihdoksia. Ja lavakin liikkui välillä ties mihin suuntaan, välillä sieltä nousi jotain korokkeita ja vaikka mitä. Jos on menossa Japaniin niin suosittelen ehdottomasti katsastamaan kabukin - useimmiten näytöksissä saa valita joko englannin tai japanin kieliset kuulokkeet, joten vaikkei japania osaisikaan niin seuraaminen onnistuu. Musta on aika huimaa miten kabuki on pysynyt lähes täysin muuttumattomana aina 1700-luvulta lähtien (eli edelleenkin miehet näyttelee kaikki roolit yms) ja silti se on yhä suosittua, siinä missä vaikkapa elokuvissa käynti. Yllättynyt olin myös siitä miten paljon nuoria ihmisiä oli paikalla. 

Kabukin jälkeen päätettiin tuttujen vaihtareiden kanssa suunnata spontaanisti Harajukuun~ 

Mitä olisikaan Harajuku ilman creppien syöntiä?

Melkoisen huvittavaa oli olla liikenteessä 6 henkisellä ulkomaalaisporukalla. (Ja erittäin virkistävää kulkea porukassa jossa kaikki on yli 170 senttisiä!) Meni sittten mihin tahansa liikkeeseen niin aina japanilaiset tytöt tuijotteli saksalaista ja itävaltalaista vaihtaripoikaa ja kuiskutteli ja päästeli "kyyaa" huutoja hokien "Yappari gaijin-san kakkoii!" "Mecha ikemen!" (eli hoki miten hyvännäkösiä ulkomaalaiset jätkät on). Eipähän puutu pojilta menekkiä täällä. 

Heh tästäpä tuli mieleen mun host siskon ja itävaltalaisen vaihtarin ensitapaaminen siellä kabukissa. Vaihdoin kuulumisia sen itävaltalaisen kanssa ja kun Yukari tulee siihen, niin itävaltalainen (miks en oikeesti muista nimeä xdd??) sanoo kohteliaasti "nice to meet you." Yukari reagoi tähän ensin jäätymällä ja hetken päästä vastaamalla "Wooooou! Yu-you handsooome!" Ehkä olin vaan koulun jäljiltä väsynyt kun en voinut olla nauramatta.

Sunnuntai:

Olin ihan onnessani kun sain pitää yukataa! <3__<3 Kovasti tekisi mieli ostaa ihan oma kotiin vietäväksi. En vaan osaa yksin pukea sitä haha. 

Teeseremonian herkkuja~~

Teeseremoniasta tykkäsin - ja vaikka olin odottanut, että se tee olisi ollut tosi kitkerää, niinkuin oli varoiteltu - niin se oli älyhyvää! nom nom. Oon niin rakastunut kaikkiin macha juttuihin täällä, etten oikeasti tiedä mitä tehdä tammikuussa kun pitäisi palata litkimään sitä laihaa liptonia. Jalat tosin väsyi sen verran, että tunnon palautumiseen meni hetki (seremonian ajan kun pitää istua seizaa.) 

Tanzaku

Tanabata juhla osui sunnuntaille, joten tehtiin värikkäät tanzaku laput joihin kirjoitetaan toive ja sitten se kiinnitetään ulos tuollaiseen oksaan. Ilmeisesti tanabata liittyy jotenkin tähtien liikkeisiin ja kun jotkut kaksi tähteä osuu yhtäaikaa kerran vuodessa johonkin niin toiveet toteutuu tai jotain. (Selitys taas lukioarvosanalta 10++) 

Kokeilin myös kukkienasettelua, mutta olin ihan käpy siinä. (Voiks noin sanoa?) Ei siinä edes juurikaan itse saanut tehdä mitään kun se neuvoja nainen hääri koko ajan ympärillä ja teki oikeastaan kaiken mun puolesta.  Ja sen verran mitä sai itse tehdä - eli leikata ne oksat siitä kohtaa mistä käskettiin tms - niin taisin tehdä huonosti. Oli ihan mielenkiintoista silti saada tietää, että ne oksien pituudet ja asennot määrittyy sen mukaan mikä edustaa taivasta, mikä maata ja mikä ihmistä. Mä tökin niitä lähinnä sinne, missä näytti mun mielestä näteimmältä. 

Jahka oltiin käyty läpi kaikki aktiviteetti ja vaihdettu yukatoista takaisin omiin vaatteisiin, Okaasan ehdotti mulle, että voitaisiin käydä katsastamassa Korean Town, joka sijaitsi vain yhden aseman päässä. Ei tarvinnut suostutella kahta kertaa.

Käytiin läpi parit idolikrääsäkaupat.

Mun husband

 Loppujen lopuks en kuitenkaan ostanut juuri mitään, koska olin jo edellisenä päivänä ostanut tahtomani levyt Harajukusta. Onhan krääsäkin toki ihan kivaa, ja katselin kaihoten paria vaatetta, mutta kun Korealaiset vaatteet näyttäisi olevan vielä Japanilaisiakin vaatteita pienempiä!! No can do. Sinne jäi ne musavideoista tutut vaatekappaleet. Sitä paljon kehuttua Korealaista kosmetiikkaa olis toki voinut ostaa, mutta eipä tullut mieleen.

Käytiin toki syömässä Korealaista ja omnom toi punaisessa liemessä oleva ruokalaji - dobbokki nimeltään - on ihan järkyttävän hyvää (ja tulista *-*) Muistuttaa rakenteeltaan Japanilaista mochia, eli tahmeeta riisikakkua.

Sitten käytiin vielä Korealaisessa supermarketissa, missä törmäsin taas mun husbandin naamaan juomahyllyn luona.

Pakko oli ostaa

Koreatownista käveltiin Shinjukun asemalle (koska ei löydetty enää asemalle josta oltiin tultu), tavattiin siellä Yukari ja suunnattiin ostamaan Yukarin matkalaukkuun vähän täydennystä Amerikkaa varten. Oon tottunut siihen, kuinka mun kavereilla Suomessakin kuluu monta tuntia yhden paidan valitsemiseen, joten ei mua yhtään  haitannut kulkea kaupasta toiseen ja palata niihin edellisiin ja istuskella sovituskoppien ulkopuolella. (Eräillä Suomen kavereilla kun menee lähes yhtä paljon aikaa myös jätskimaun valitsemiseen Siwassa.)

Nyt mulla on pari turhaa vapaapäivää, koska koulussa on kokeet. Ja itseasiassa munkin pitäisi kai palata kirjoittamaan hissan ja enkun reporttia hohhoijjaa.