Koulufestarit part 1/2: Urheilufestivaali

Yksi kouluvuoden kohokohdista, eli urheilu&kulttuuripäivät on nyt ohi ja toinen - eli luokkaretki käynnistyy huomenna. Sitten ollaankin saatu kaikki isot tapahtumat pois alta.

Aloitetaan aikajärjestyksen mukaan urheilufestareista:

Kaverin ottama kuva jollain ihme appilla. (Ei meidän koulu oikeasti oo ton värinen)

Koulun kentän ylle oli tosiaan viritetty tuollaiset lippuhärpäkkeet kunnon kisojen tyyliin, torvisoittoklubi puhalteli tuubiaan kentän laidalla, ja perheenjäsenet oli koulun parvekkeilta katsomassa. Oppilaat olivat myös kantaneet oman pulpettinsa tuolit ympäri kenttää katsomoiksi. Kaikki koululaiset oli jaettu punaisiin, sinisiin ja valkoisiin (meidän luokka oli valkoinen) ja se näkyi päähän solmittavien nauhojen väristä.

Mitä itse ohjelmaan tulee, niin 100metrin juoksua oli paljon (klubien välinen 100m:n juoksu,luokkien välinen 100m:n juoksu, etc etc...)

Meidän koulussa ei ollut leivän syönti kilpailua ;( (harmi, olisin voittanu kaikki), mutta lukion kakkoset kilpaili keskenään lajissa nimeltä tarapon. Eli siis luokka jakautuu pareihin (mielellään suht saman pituisiin) ja parille annetaan järkyttävän iso lautasen/kulhon tapainen astia ja jumppapallo. Jumppapallo pitää juosten kuljettaa siinä astiassa - niin, että kumpikin pitää kiinni astian reunoista - about 1,5 metriin viritetyn narun luo. Siinä kohtaa pallo pitää pompauttaa toiselle puolelle, juosta ja ottaa koppi sillä astialla - tietenkään pudottamatta. Ja sitten juosta parin tötsän kautta takaisin ja antaa pallo ja astia seuraavalle parille. Meidän luokka taisi tulla toiseksi tossa.

Lukion kolmoset puolestaan kilpaili kolmijalkajuoksussa ja ykköset lajissa, jota oisin kovasti halunnut koittaa. (Jos on katsonut School Rumblea niin tietää xD) Eli siis neljä tyyppiä nostaa yhden tyypin ilmaan ja muodostaa sellaisen liikkuvan kasan. Sillä ylimmällä tyypillä on päässä nauha, ja tarkoitus on kerätä vastustajien nauhat - käytännössä tää päätyy siihen, että kaikki noi viiden hengen ihmis kasat törmäilee toisiinsa ja siellä huipulla käydään veristä taistelua niistä nauhoista. Aika viihdyttävää katsottavaa, ehdotan olympialaisiin.

Tietenkään ei sovi unohtaa sitä tärkeintä ja pahinta... Eli persialaista balettia jota me oltiin harjoiteltu useampi kuukausi, jotta voitaisiin se urheilufestivaaleissa koulun ja vanhempien edessä esittää. (Mun Okaasan ei tosin töiden takia päässyt katsomaan, kun sijoittui keskelle viikkoa)

Ei me ainoita oltu - kaikki muut vuosikurssit paitsi lukion ykköset ja yläkoulun kolmoset tanssi.

Yläkoulun kakkosten tanssi, jossa käytettiin tuollaisia tankojen ympäriellä pyöritettäviä nauhoja. Yksi noista tangoista ikävä kyllä (melkein) kaatui. 

Meidän baletista mulla ei pahemmin ole kuvia, mutta loppujenlopuksi ihan hyvin se meni - jopa niin hyvin, että enkun ope kertoi itkeneensä, kun oli niin vaikuttava? xD

Mutta taisi meidänkin esitys jäädä lukion kolmosten varjoon. Nillä oli kyllä huippukoreografia ja näki, että oltiin harjoiteltu kovasti. Lopussa kukin luokka muodosti koulun tunnuksen eli kirsikan kukan kentälle. Ja koska kyseessä oli kolmosten viimeinen urheilufestari niin heikoimmat oli aloittaneet itkemisen jo ennen esityksen alkua ja loputkin kyynelehti siinä vaiheessa kun tanssi oli ohi.

Cheerleaderit villitsee väliajalla

Tapahtuma loppui kuten oli alkanutkin, eli rehtorin ja oppilaskunnan puheenjohtajan (?) puheisiin. Ja tottakai palkintojenjakoon (meidän luokka voitti jälleen hohoho :D!!)

Kokemisen arvoinen tapahtuma tuo tietysti oli. Joskin myös osaltaan puuduttava. Paljon oli sellaista istuskelua ja seisoskelua, jolloin ei ollut oikeastaan mitään ohjelmaa. Käytin sen ajan Minorin kanssa jutusteluun ja syvälliseen pohdintaan siitä miten curry leivän sisällä oleva curry laitetaan sinne - ennen vai jälkeen uunin? (Varmistin asian myöhemmin Okaasanilta, kun jäi vaivaamaan)

Voittajaluokka!