Mitä sitten olen kuluvien viikkojen aikana puuhaillut niin...
Liukuhihnasushi (aka. körö körö sushi) ravintola nam nam |
Joku päivä vielä toteutan mun haaveen, pakkaan reput ja muutan Alaskaan bongailemaan valaita. Jos multa kysytään, niin tässä maailmassa ei nimittäin oo toista yhtä vaikuttavaa otusta.
Toki me katsottiin läpi myös kaikki meduusat, hylkeet, delfiinit, kilpparit yms, jotka oli myös suloisia. Rapujen kohdalla tosin tuli vaan sellanen "nam näyttää hyvältä". Ison hain olisin kovasti halunnut nähdä, mutta siellä ei ollut kuin niitä pikkuisia Japanin haita.
Kaiken kaikkiaan oli tosi kiva reissu - joskin väsyttävä, koska aamulla piti nousta viiden maissa. Bussimatka Tokion juna-asemalta asemalta näes kesti usemman tunnin.
Ja sitten tässä tuli koettua yksi sellainen kokemus, jonka kanssa en ihan odottanut joutuvani tekemisiin. Nimittäin perinteiset Japanilaiset hautajaiset.
Host perheen isoisä siis nukkui pois pitkän sairastelun jälkeen. Itse en oo osallistunut hautajaisiin sen jälkeen kun olin ihan pieni - enkä muista siitä juurikaan mitään - joten en ollut ihan varautunut katselemaan kuollutta ihmistä lähi-etäisyydeltä. Hyvin se kuitenkin sujui.
Japanilaiset hautajaiset kestää kaksi päivää. Ekana päivänä katsotaan kun ruumis pestään, meikataan ja puetaan valkoiseen kimonoon. Halukkaat saa myös auttaa toimituksessa. Sitten kun vainaja on nostettu arkkuun ja viety kukkasilla täytettyyn huoneeseen, niin siirrytään sinne rukoilemaan ja antamaan suitsukkeet. Tämän jälkeen paikalle tuli munkki joka luki laulavalla äänellä reilun tunnin verran "namu amida buttsu namu amida buttsu namu amida buttsu" rukousta. Mä en nukahtele helposti. En pysty nukkumaan esim junassa tai tunneilla. MUTTA tuolloin sai kyllä nipistellä itseään pysyäkseen hereillä. En tiedä johtuiko suitsukkeen tuoksusta, vai siitä laulavasta äänestä vai mistä, mutta tuo sai tosi uniseksi. Munkilla oli myös vieressä iso kongi jota kumautti aina välillä - ja pysyin tämän avulla hereillä (en tiedä mahtoiko olla kongin pääasiallainen tarkoitus)
Toisena päivänä jatkettiin kuuntelemalla namu amida buttsua. Ja sitten arkku avattiin ja isoisä hyvästeltiin, ja kaikki laittoi vuorollaan arkkuun kukkia ja paperisia origami kurkia (joiden avulla isoisä pääsee lentämään taivaaseen) sekä vainajalle tärkeitä tavaroita. Lopulta sen kukka ja origami vuoren alta ei näkynyt kuin kasvot.
Sitten arkku laitettiin ison kullatun rakennelman sisään, joka lastattiin isoon autoon, joka ajoi polttopaikalle. Siellä hyvästeltiin vielä viimeiseen kertaan, syötiin pullaa ja jutusteltiin pari tuntia. Meidän jutustelun jälkeen mentiin hakemaan isoisän luut. Jokainen vieras otti puikoilla yhden luunpalan ja laittoi sen uurnaan.
Tämän jälkeen suunnattiin hautausmaalle, syötiin, kuunneltiin taas namu amida buttsua ja laitettiin isoisän uurna perhehautaan. Ja kun kerroin, että Suomessa haudat on maan alla, niin Okaasan ihmetteli, että miten ihmeessä vainaja sieltä sitten pääsee ylös? Niinpä.
Tykkään Japanilaisista hautausmaista. Haudat on isoja koristeellisia kivirakennelmia, joissa on lähes aina enemmän kuin yksi henkilö. Ne on myös usein koristeltu kuolleiden henkilöiden pitämillä asioilla (esim koirapatsailla, disney hahmoilla) ja monet vie haudalle esim kahvia tai teetä vainajalle juotavaksi. Haudan putsaaminen säännöllisesti ja siistinä pitäminen on myös kunnia asia.
Tulipas jaariteltua :''''D.
Niinjoo! Miun maalaus pääsi viikon pituiseen näyttelyyn Tokio-to taidemuseoon! Hihi^^ En oikeastaan haluaisi laittaa kuvaa tänne, koska se ei musta näytä ollenkaan niin kivalta kuvissa. Digipokkarin kuvat ei oikein tee oikeutta koolle tai väreille : / Mut en viitsi olla laittamattakaan!
Tuo keskimmäinen maalaus siis. Viereinen taulu on muuten myös meidän koululaisen. |
Toteutan vielä joku päivä senkin haaveen, että pakkaan reput ja kiipeän Fujin huipulle ja katson sieltä ylhäältä kun aamuaurinko nousee.
Kaunis vuorihan se on, siitä ei pääse mihinkään.
Piti kuvata taivasti, mutta kaksarikin näköjään halusi mukaan |
Likaisen jalan näköisiä juureksia |
Bilsassa leikeltiin viime viikolla elävä sammakko. Kukaan ei sentään pyörtynyt, mutta suurin osa itki. Ei munkaan oikein tehnyt mieli lounasta heti tuon jälkeen.
suloinen, eikö? |
Ei enää niin söpö |
Meidän luokka voitti mestaruuden - kuten kaikki muutkin mestaruudet tänä vuonna -, eikä kukaan oikeastaan edes odottanut muuta. Mitä niille häntinä käytetyille naruille sitten sen jälkeen tapahtui niin...:
Käyvät verhoiksi... |
..tai lokeron koristeiksi |
Tai marraskuun kunniaksi viiksiksi |