Mitä kuuluu?

Heei! Marraskuun alussa on yllättäen ollut kiireisempää kuin piiiiitkään aikaan. Hyvässä mielessä (lähinnä kavereiden kanssa hengailun merkeissä)
Ja oon saanut sekä hyviä, että huonoja uutisia. Jos hyvistä lähdetään liikkeelle niin, kuvisope tahtoo ilmoittaa mun maalauksen Tokion lukiolaisten taidekilpailuun! Tuli mulle aika puun takaa. Tokihan tämä on myös tarkoittanut sitä, että oon nyt viettänyt ylimääräistä aikaa korjaten tota kuvaa kilpailukuntoon - just kun olin helpottuneesti ajatellut, ettei siihen enää tarvitse käsiä sotkea. No, huomisen deadlinen jälkeen ei varmaan enää oikeasti tarvitsekaan.
Eihän tuo mikään älyttömän iso kilpailu taida olla, mutta olin silti tosi iloinen - varsinkin kun kyseessä on mun ensimmäinen öljyvärityö ja ensimmäinen kerta kun maalasin kankaalle, tai muullekkaan tuon kokoiselle alustalle. Ja kyseessä taitaa myös olla ensimmäinen taidekilpailu johon osallistun. Rehellisesti sanottuna; en usko, että mulla on mahiksia voittaa. Mutta olin otettu siitä, että meidän tiukka kuvisope haluaa mun työn sinne - eiköhän se jo riitä eräänlaiseksi voitoksi :)

Ja sitten huonoihin uutisiin... Loppuvuodesta pidetään virallinen Japanin tasokoe, johon vaihtarit yleensä osallistuu, johon on muistutettu opiskelemaan, ja jota varten ostin jopa 5 (!!) oppikirjaa. Mulla on ollut motivaatio tuon kokeen kannalta aika korkealla ja oon odottanut sitä. MUTTA kun satun olemaan pikkuisen saamaton laiskajaakko, joka jättää asioita liiaksi viime tippaan niin, enkös vaan unohtanut jättää ilmoittautumatta. Tai oikeastaan unohtaminen on väärä sana; jotenkin vaan oletin YFUn ilmoittavan mut siihen. Vaan eipä asia näin olekaan, ja koe on nyt mun osalta poissuljettu. (Deadlinekin oli joskus viime kuun alussa.lol)
Kyllä ketuttaa, ei voi muuta sanoa. Kirjat ei tietty turhia ostoksia olleet, koska kelpaavat muutenkin tosi hyvin opiskeluun, mutta... Omauusavuttomuus se tässä harmittaa. Noh, minkäs teet. Olkoon opetuksena.

Toinen esimerkki uusavuttomuudesta; aamukahvit.
Sain ilmasen kahvinäytepussin ja hölmönä luulin, et siihen pätee sama periaate kuin Nestlen purkkikahviin ja blendy stickeihin, joita meillä kotona on. No ei toiminu se "purut kuppiin ja vettä päälle" systeemi tällä kertaa.

Huomenta

Ihan paras jälkkäri ikinä, eikä voi mennä pieleen oli tilanne mikä tahansa. Ankoa, macha pehmistä ja shiratama dangoa ah nam!!

 Halloweenkin taisi jossain kohtaa tulla vietettyä. Lähinnä niin, että kaikki toi kouluun reilusti karkkia ja sitten mässäiltiin porukalla. Mulla oli taskussa kitkatteja ja koala keksejä ja aina käytävällä jonkun puolitutun vastaan tullessa huusin HAPPY HALLOWEEN ja heitin päin. Reaktiot oli aika priceless.

Tiedättekö, tää on yksi niistä asioista joita mä eniten rakastan Tokiossa. Koskaan ei tiedä mikä ihana pikku temppeli tai kiva kauppakatu tai törkeen hyviä pannukakkuja myyvä liike seuraavan kulman takaa löytyy. Ja isojen rakennustenkin välistä löytyy aina rauhallisia paikkoja. Yhden kaupungin sisällä on ikään kuin miljoona pikkukaupunkia.
Tuolla valaistun temppelin vieressä muuten uiskenteli isoja karppeja, ja kun katseltiin niitä Minorin kanssa niin yksi pappa antoi meille paahtoleivän, jotta voitaisiin ruokkia niitä.

Ja lopuksi vielä keltainen auto! Toki opetin myös mun Japanilaisille kavereille, mitä keltaisen auton nähtyään kuuluu tehdä.