Hei mussukat!
Päätin pistää Q&A postauksen
pystyyn, eli nyt kaikki sieltä anonyymien ja nimimerkkien takaa
heittelemään niitä asiallisia ja asiattomia kysymyksiä tänne
päin. Vastaukset tulee kaiketi ensi kuun puolella. Eipä mulla
muuta, moimoi~
…. On mulla oikeastaan aika paljonkin
muuta. Tai kameran muistikortilla ainakin on kamaa mitä tänne voisi
pistää. Kirjoittamisen suhteen olen laiskistunut hirveästi –
päiväkirjaakin päivitin viimeksi pari kuukautta sitten. Hupsis.
Hitto tuntuu, että oon postannut tästä
aiheesta ennenkin – no anyway:
Mua jotenkin huolettaa se, miten
ruusuisen kuvan tää blogi antaa vaihtarivuodesta. Että sehän on
vaan yhtä isoa ulkomaanmatkaa, tänään mennään tonne ja huomenna
sinne ja kaikki on ihmeellistä ja hienoa ja saa kavereita uudesta
kulttuurista ja oppii kieltä.
Joo-o, mulla on mennyt tosi hyvin.
Mulla on ollut hauskaa ja oon ollut vaikka missä. Oon kiitollinen
siitä. Mutta tä on mun vaihtarivuosi. Kyllä siihenkin on kuulunut
itkemistä ja riitoja ja päiviä jolloin ei huvita mennä kotiin
eikä kouluun. Toisille niitä päiviä tulee enemmän ja toisille
vähemmän. Toisille tulee perheenvaihtoa, kun kemiat ei kohtaa, tai
iskee voimakas kulttuurishokki tai vaikka japanin-aivokuume. (Joka on
ihan oikea hyttysten aiheuttama sairaus btw.) Mä oon kait onnekas
kun asiat on rullanneet näinkin hienosti.
Rantattuani siitä, miten kaikki ei aina oo kivaa, niin siirryn laittamaan materiaalia erittäin kivasta reissusta Kamakuran biitsille ja pariin temppeliin kuvisklubilaisten kanssa. Videon muodossa tällä kertaa.
Ja pistetään vielä pari kuvaa kun oli niin kivat maisemat
Jee kävin ekaa kertaa tänä vuonna meressä <3 Mainittakoon muuten, että Japanin merivesi on jotenkin tosi suolaista verrattuna suomalaiseen? Vai kuvittelenko vain? Silmät kirveli ja suuta poltteli jos vähääkään sattui hörppäämään. Mutta aallot oli hienot ja vesi kirkasta - kalojakin näkyi. Ja kotiin tuli kannettua muovipussillinen simpukoita^^
