Huomioita Japanista/Japanilaisista, ja pari kirjoittamatonta sääntöä

Elikkä ajattelin koota tällaisen postauksen, lähinnä niille jotka suunnittelee itse menevänsä Japaniin - vaihtoon tai ihan muuten vaan. Ei tietenkään päde kaikkiin/kaikkeen siellä, kirjoitan ihan vain omakohtaisten kokemusten pohjalta.

Huumori

Japanilaisten huuorintaju voi hämmentää suomalaista. Ei kaikkia japanilaisia tietenkään voi samaan muottiin pistää, ja erilaiset jutut naurattaa eri ihmisiä, mutta näin yleisesti ottaen.

-Suurin osa ei harrasta/ymmärrä sarkastista tai ironista läppää, ainakaan siinä määrin missä Suomalainen. Eli harvemmin toimii.

-Osa ei myöskään tajua sellaista harmitonta "itsensä mollaamis/itselleen nauramisläppää", jota mä harrastan kohtuu paljon. Eli jos koitat vaikkapa sanoa "voi mua vihonviimeistä idioottia kun tein noin tai näin", niin joku saattaa alkaa tosissaan vakuutella "et sä oo idiootti. Et ihan oikeasti, hei älä viitti."
Mulla on myös tapana nauraa aivan toivottomille tilanteille tyyliin "hahhah taas jäi matikan kirjat kotiin ja voi voi kun huomiseksi pitäis palauttaa reportti enkä oo vielä aloittanutkaan." Tällöin joku japanilainen yleensä kuolemanvakavana sanoo "Voi ei! Sä oot pulassa nyt. Ootko ihan okei? Miten pärjäät?"
Okei, vika taitaa vaan olla mun vastuuttomuudessani.

-Ylipäänsä negatiivinen huumori harvemmin toimii (tuppaavat ottamaan liian tosissaan). En lähtisi vitsailemaan millään rankemmilla asioilla.

-Eivät myöskään oikein kerro vitsejä siinä muodossa kuin me (tyyliin suomalainen, norjalainen ja ruottalainen meni kalaan, blondivitsi jne.) Sain sen käsityksen, että tällanen vitsin funktio on vähän vieras siellä.

Hyvä esimerkki negatiivisesta huumorista, joka ei toimisi Japanissa, mut naurattaa ainakin mua.

No mikä siellä sitten naurattaa?

-Vessajutut tuntuu toimivan aina. Suomessa ne kakka, pissa vitsit jäi paljolti päiväkodin puolelle, mutta täällä ne on edelleen lukiolaisten suosiossa. (Ainakin meidän koulussa)

-Fyysinen huumori. Eli ilmeilyt, hassut liikkeet, imitointi, kompastelut, kovaan ääneen mölyäminen, _ylireagointi_ ja muuten vaan apinalta näyttäminen.

-Homovitsit "hihih kaks poikaa pussaa hihihi", sekä opettajia koskevat vitsit.

-Ja ylipäänsä kaikenlaiset täysin absurdit teot ja lausahdukset jaksaa naurattaa kerta toisensa jälkeen. Niin ja tietysti kaikki pinnalla olevat hokemat (vert. Suomessa "mie romahan", "mitä jäbä duunaa" yms.) Sekä suosittuihin asioihin viittaaminen/parodioiminen.

Ja HUOM, ei edelleenkään koske 100 prosenttia porukasta! Voihan olla, että pätee ainoastaan meidän koulun oppilaisiin - eikä sielläkään ihan jokaiseen.

RUOKA

Japanilaiset on mun mielestä melko "ruokahullua" kansaa. Koulussa ollaan kiinostuneita siitä, mitä kaverin lounasboxi sisältää ja perus arkiruokaankin panostetaan enemmän kuin vain heittämällä jotain höttöä mikroon.

Musta hauskaa on myös se, että eri paikkakunnilla ja kaupungeilla on aina omia paikallisherkkuja, joita ei muualta maasta saa, ja arkiruoka voi vaihdella paljonkin kaupungin mukaan. Käsittääkseni tämä juontaa juurensa Japanin vanhaan historiaan, jolloin maa oli vielä jakautunut useisiin eri päälikköjen hallitsemiin pikku "valtioihin" (nykyiset perfektuurit), sekä maan pitkään ja kapeaan muotoon, joka aiheuttaa melkoiset ilmastonvaihtelut pohjoisen ja etelän välille. Toisin sanoen eri perfektuurit pääsivät kehittämään paikallisista raaka-aineista omanlaisensa ruokakulttuurit.
Nykyään ympäri Japania syödään kyllä samoja ruokalajeja - tosin pienellä variaatiolla paikasta riippuen. Silti edelleenkin näkee mm. Okinawalaista ruokaa myyviä ravintoloita, tai "Kioton herkut", nimisiä liikkeitä. En minä ainakaan koskaan Turussa ole törmännyt esim Tamperelaista tai Rovaniemeläistä ruokaan erikoistuneisiin rafloihin.

Japanissa kotimaan sisäinen ruokaturismi onkin yleistä - ja kotimaan matkailu muutenkin. Esimerkiksi Osakaa mainostetaan nimenomaan hyvällä ruoalla.

Tästä pääsemmekin toiseen aiheeseen; ruokaohjelmiin! Meillä Suomessakin riittää mastercheffiä, kotikokkia, kurjia kuppiloita sun muuta. Japanissa ruokaohjelmien määrä taitaa olla vielä suurempi, mutta formaatti on erilainen. En ole ikinä televisiossa nähnyt ruokakriitikon sanovan ruokaa pahanmakuiseksi. Joka kerta sieltä tulee se tavallinen ylireagoitu; "OMG mitä tää on tää on parasta mitä oon syönyt, todella herkullista nam nam!!!!"
Ruoka"kriitikkojen" tehtävä onkin siis Japanissa enemmänkin syödä ruokaa niin, että sen saa näyttämään mahdollisimman herkulliselta - oli maku oikeasti sitten mikä tahansa. Ehkäpä tällä on jotain tekemistä sen japanilaisen mentaliteetin kanssa, ettei haluta ruoan tekijän menettävän kasvojaan tai aiheuttaa hänelle häpeää sanomalla julkisesti, että onpas kuivaa pullaa.

Monesti noissa ohjelmissa näkee myös tunnettuja julkkiksia syömässä jotain, ja kommenttia kysyttäessä se on aina "tosi hyvää voisin syödä vaikka kuinka paljon nam nam."
Mun suosikki on yksi pullea mies teeveestä, jonka työ on vaan syödä herkkuja ja syödessään hymyillä sen näköisenä, että olis just saavuttanut nirvanan.

Ja vielä ruokatavoista vähäsen. Kun Japanilainen syö mielestään hyvää ruokaa hän oikeasti näyttää sen. Juurikin sellaisella ehkä hieman ylireagoidulla "OISHII!" ilmaisulla ja muutamalla kehulla päälle. Mikäli et mene leikkiin mukaan vaan tyydyt vaatimattomaan Suomalaiseen tapaan toteamaan, että ompas maukasta, niin valitettavasti japanilainen luulee, että ruoka on sinusta pahaa ja saattaa loukkaantua. (Kokemusta on.)

Tulevan puolison pisteitä suvun ja kumppanin silmissä hyvä ruoanlaittotaito myös nostaa räjähdysmäisesti - pätee nykyään kumpaankin sukupuoleen.

Kotiinpaluun kunniaks vaihdoin vähän rajumpaan hiustyyliin, mitäs tykkäätte? Oikeanpuoleinen elukka on myös lähdössä Japanin vaihtoon parin viikon päästä ja sillä on blogi pystyssä täällä; http://wonderworldtobe.blogspot.fi/

Mitä ei kannata sanoa

Vaihtareiden kannattaa muistaa tämä, mun kohdalla ainakin oli ongelmien aiheuttaja numero uno. Nimittäin liian voimakas vertailu. Siis kotimaan ja Japanin välillä. Siinä nimittäin helposti tulee väärinymmärryksiä, ja se saatetaan tulkita arvostelevana.
Kuvitteleppa, että omaan kotiisi tulisi joku amerikkalainen nuori ja jatkuvasti päivittelisi, kuinka heillä kaikki on niin paljon suurempaa - talot ja tiet ja ateriat ja autot ja lämpötilat ja asutaanpas täällä pienissä tiloissa jne. Hyvin helposti se saattaisi alkaa kuulostaa rasittavalta. Voisi tulla sellainen olo, että miksi tuo nyt sitten tänne edes tuli, kun kerta Jenkeissä kaikki on paremmin. Tämän amerikkalaisen puolelta kyse saattaa kuitenkin olla vain vilpittömästä puolueettomasta ihmetyksestä, ei niinkään arvostelusta tai Amerikan paremmuuden korostamisesta.

Mulle ongelmia tuli lähinnä siitä kun selitin, että suomalaisista katsottuna on hassua miten Japanilaiset kulkee kesällä aurinkovarjojen ja pitkien hihojen kanssa. Suomessa kaikki tilaisuuden tullen ryntää biitsille ottamaan aurinkoa ja haluaa ruskettua, Japanissa ruskettuminen on pahin painajainen.
Puutteellisissa Japanin kielen taidoissani erehdyin sitten käyttämään vähän väärää sanaa ja muuttamaan sen harmittoman kummasteluni suoranaiseksi loukkaukseksi. Tuloksena iso riita ihan typerästä aiheesta.
(Ja minä en edes tajunnut mistä riita oli lähtenyt liikkeelle, ennen kuin pari kuukautta myöhemmin sain kuulla.)

Yleisesti antaisin ohjeeksi, ettei kannata käyttää sellaisia negatiivisia sanoja kuten "vihata". Vaikka oikeasti vihaisit vaikkapa aikaisia aamuherätyksiä, niin kannattaa sitten vaikka sanoa "en hirveästi tykkää herätä kello kuusi aamulla", eikä "vihaan herätä kello kuusi aamulla." Lähinnä siksi, koska tuollaisia voimakkaita negatiivisia tunteita ei ole korrektia näyttää ja sitä pidetään lapsellisena. Pätee lähinnä hosteihin ja vanhempien ihmisten seuraan - kavereiden kanssa jauhettavat jutut on sitten erikseen. Tuskin kaveritkaan silti tykkää jos jatkuvasti valittat.

Meillä Suomessa kun kaikki tuppaa valittavan vähän milloin mistäkin "vituttaa kun sataa" ja "särkee pää en jaksa elää" tyyliset heitot on melkeinpä normaaleja keskustelun avauksia. Japanissa ne ei toimi. (Sen sijaan "väsyttää" ja "maha kurnii" kommentteja voi tunkea ihan mihin väliin tahansa.)

Ainiin, Japanilaisilla ei muuten ole harmainta aavistustakaan mitä tarkoittavat esimerkiksi "OMG" "YOLO" "SWAG" "WTF" "XD" ynnä muu amerikkalainen teinislangi. Mulle ehkä järkyttävintä oli kun tekstareissa ei voinut käyttää äksdeetä vaan piti näpertää niitä söpöilykolmiohymiöitä.

Ja vielä loppuun muistutus siitä, että nämä on lähinnä mun tekemiä huomioita, eikä pidä yleistää koskemaan jokaista japanilaista! Ja vielä, jaxuhalit kaikille siellä ruuduntakana jotka niitä tarvitsee ja niillekin jotka ei tarvitse, koska ootte ihania <3.

Japanilainen kesä

No mitä siihen kuuluu? Mun kohdalla ainakin nämä:

1. UNESCOn leiri! Alunperin ajattelin postata tästä vasta sitten kun saan ne leirillä otetut kuvat itselle, mutta mulla on jo liikaa tekemättömiä postauksi työnnettynä johonkin hamaan tulevaisuuteen... Ja kyllä mulla pari kuvaa sentään on.

Maisemat ainakin oli hienot

Leirin parasta antia oli ehdottomasti uusien ihmisten tapaaminen ja eri maalaisten kanssa ajatusten vaihtaminen - juteltiin mm. Korealaisen huonekaverin kanssa kauneusleikkauksista, koulujärjestelmistä yms. Ja sillä oli vahvasti mielikuva siitä, että Suomessa kaikki on tosi onnellisia - voi kunpa Suomalaiset itsekin tajuaisi ajatella niin. Nyt mulla onkin sitten leirin jäljiltä tuttuja Kiinasta, Ranskasta, Koreasta, Indonesiasta ja Laosista. (Ja osaan sanoa Indonesiaksi "Hyvää päivää" ja Koreaksi "herkullista", jee)

No comment

Oli kyllä taas vähän julkkis olo kun japanilaislapset (yläkouluikäiset) tulee lääppimään naamaa ja koskemaan hiuksia ja muuta. Ja sain lempinimen Pinky-chan, koska mulla oli joka päivä jotain pinkkiä päällä.

Niin ja aamuherätyksessä oli vähän eri meininki kuin Suomessa. Puoli seitsemän piti aina olla siisteissä riveissä leirikeskuksen pihalla ja sitten katsottiin kun joku jätkä vetää Japanin lipun salkoon ja kovaäänisistä soi joku tosi dramaattisen mahtipontinen isänmaallisuutta nostattava musiikki. Ja sen jälkeen lavalle nousee pari tyyppiä pitämään kymmenen minuutin jumppasession samalla kun sieltä kovaäänisistä tulee sellasella sotilas äänellä "Hoi! yks kaks! yks kaks!"
Tuon jumppatuokion ottaisin kyllä mielelläni osaksi jokapäiväisiä aamu-rutiineja, tuli meinaan sen verran virkistynyt olo kroppaan.

Tehtiin currya nam

Aktiviteeteistä ei ainakaan ollut puutetta - vapaa-aikaa oli tuskin ollenkaan. Leirillä taisi olla joku power ranger tyyppinen "friend ranger" teema enkä osaa sanoa oliko se läpällä vai ihan tosissaan, mutta välillä sai hyvät naurut. Ja muutenkin kaikki sketsit yms oli toteutettu tosi hyvin ja porukka oli innolla mukana. Muistan kun Suomen kesäleireillä kaikki oli aina vähän awkward, eikä yhteisleikeistä yms oikein tullut mitään, mut japanilaislapset osaa olla tosi "lapsia". Sillen hyvällä tavalla. Innostuu helposti ja näin.

Katsokaa ihmeessä miltä näyttää Japanilainen leirinuotio:

Leirinuotion yhteydessä oli kanssa pikkuinen ilotulitus (niinkuin videollakin näkyy). Noi ilotulitteetmuistutti lähinnä isoja tähtisadetikkuja, mutta hienon näköisiä ne oli.

Perus bussimatka.
Nauratti kun Taiga oli pari minuuttia aikaisemmin naureskellut takana nukkuvalle porukalle ja otti niistä kuvia, mutta hetken päästä nukahti itse, eikä herännyt ennen kuin oltiin perillä. Ja koska tä on Japani, missä kaikki tila käytetään hyödyksi, niin myös bussin keskikäytävällä on tollaset huterat penkit.

Farewell party~ Mä ja korealaistytsyt, sekä toi yks jätkä joka halus ottaa mun kanssa jotain 5 yhteiskuvaa ja kiitteli ja kumarteli hirveesti aina ku suostuin. Niin ja varpisti aina niissä kuvissa et näyttäis pidemmältä lol.

2.Kesämatsurit ja Hanabit, eli ilotulitukset

Kaikki jotka on erehtyneet lukemaan mangaa/katsomaan animea/japanilaista draamasarjaa tai edes kuunnelleet Japanilaista musaa, niin tietää kai, että noi kuuluu olennaisena osana Japanin kesään. Ja WOOO, noista ilotulituksista. Turun kaupungin uudenvuoden ilotulituksesta ei edes voi puhua samana päivänä. Kamoon täällä on sydämen muotoisia pinkkejä ilotulituksia ja lisäksi hymynaaman muotoisia ilotulituksia ja sellaisia järkyttävän hienoja koko taivaan nieleviä värimyrskyjä jotka tuntuu satavan päälle. Ja kun siihen päälle vielä lisää sen kesäillan tunnelman ja kaikki yukatoihin pukeutuneet ihmiset vauvasta vaareihin ja ilotulitusten kanssa samaan aikaan järjestettävien festivaalien äänet, tuoksut ja paperilyhdyt, niin on kasassa sellainen paketti josta on paha pistää paremmaksi.

Oon tähän mennessä nähnyt kolme ilotulitusta. Arakawan ilotulitus, Sumidagawan ilotulitus sekä ihan meidän talon vieressä järjestettävä ilotulitus.
Okaasan tahtoi mulle tuon Sumidagawan ilotulituksen erityisesti näyttää, koska se näkyy jotenkuten tuosta meidän läheiseltä sillalta ja se on Japanin vanhin ja kuuluisin ilotulitus, joka näytetään myös tvssä joka vuosi. Sanoi, että voin sitten kerskailla kaikille, että olen nähnyt Sumidagawan hanabin livenä. On sen verran suosittu, että jos tahtoo esim katsoa hanabia sellaisesta jokilaivasta tai ravintolasta, niin paikat pitää vadata pahimmillaan kaksi vuotta etukäteen o_o
No mutta kun päästiin sillalle niin tuuli olikin yltynyt aikamoiseksi ja huomautin Okaasanille, että "hei tuolla salamoi", mihin tämä vastasi sen olevan vaan ilotulitteista aiheutunutta valoa. Ja seuraavassa hetkessä alkoi sataa ja ukkostaa sellaisella voimalla, että jäi ilotulitus toiseksi ja piti juosta kotiin. Sumidagawan hanabi sitten peruttiin ja sääliksi kävi niitä jotka tosiaan oli varanneet hyvät paikat pari vuotta etukäteen. Televisiossakin näytettiin edellisvuoden hanabia.

Matsurit eli kesäfestivaalit onkin sitten asia erikseen. Rakastan sitä tunnelmaa mikä niissä on. Ja tokihan ohjelmaan kuuluu kaikki j-draamoista tutut kultakalojen kalastukset paperihaaveilla, ilmapallot, takoyakit, ihmiset kesäkimonoissa, musiikki yms. Videonkin kuvasin joten vilkaiskaa. Lopussa esiintyy joku enkan laulajakin. (Enka on eräänlainen Japanin vastine iskelmälle. Tai noin mä sitä kuvailisin.)

Mäkin kokeilin kultakalan kalastusta. Sain napattua yhden aj sekin oli harvinaisen apaattinen yksilö. 

Yritin kanssa voittaa yhtä jättikokoista puhallettavaa hanakappaa, mut ei siitä mitään tullut : ( Nyyh.

3.Dataus ja sinkkuelämää

Ja tuuletin ja ilmastointilaite. On ollut liian monta peräkkäistä päivää jolloin lämpötila ylittää sen 35 astetta ja nousee pahimmillaan 38 asti. @_@ Ei sellaisina päivinä oikein huvita tehdä muuta kuin röhnöttää lattialla tuulettimen edessä.
Hommasin myös vuokrauskortin läheiseen dvd liikkeeseen ja en tiedä mikä muhun on mennyt... Nyt kun mulla on edessä rajattomat hyllyt täynnä korealaista draamaa, niin miksi mun tekee mieli katsoa sellaisia sarjoja kuin O.C ja Sinkkuelämää?? (Mut kamoon sinkkuelämää tuotantokausi viikoksi hintaan 50senttii?? whippiii!)

4. Kavereiden kanssa possuttelua hengailua

Maistuisko pikkupehmis?

Indonesialaisen Clainin kanssa "kevyt iltapala."

Näihin fiiliksiin tällä kertaa~~!

                                                                               Seungrin sooloalbumi, me likes. 

Lähtövalmennus^o^

Jeps. 11-12.1 oli lähtövalmennus Koreaan ja Japaniin menijöille. Hauskaa oli ja täytyy sanoa, että nyt pikkuhiljaa alkaa jännittää. Ihan vähäsen. 

65 päivää lähtöön!!!!! >< Haluisin jo olla Japanissa ja toisaalta taas en.

Mitä tosta valmennuksesta nyt jäi käteen niin ainakin:

1.Kiittäminen

Japanissa ei voi kylliksi kiittää. Host perhettäkin on joudutta vaihtamaan, kun vaihtari ole kiittänyt tarpeeksi. Aina pitää kiittää ja kaikesta - vaikka tuntuisi hölmöltäkin. Mieluummin liikaa kuin liian vähän. Kaikkeen pitää myös muistaa kysyä lupaa.

  2.KAIKKI ruoka on hyvää
Mulla tuskin tulee tässä olemaan ongelmia kun en ole kovin nirso, enkä siedä ruoan jättämistä muutenkaan. Japanissa ruoka on kallista ja host perhe ruokkii mut käytännössä ilmaiseksi koko vuoden joten, en oikein ole siinä asemassa, että ruokaa olisi varaa jättää tai valittaa siitä. Kaikki ei ehkä ole niiiiin hyvää, mutta kaikki on HYVÄÄ. (onneksi japsiruoka on herkkua ja rakastan kalaa <3)
                                                           
3.Oman koneen käyttö
Älä eristy omaan huoneeseen koneelle! Älä käy facebookissa katsomassa mitä Suomen kavereille kuuluu! Tätä meille ehkä kaikkein eniten paukutettiin, koska siitä kuulemma tulee ongelmia. Paljon.

Omnom! Syötiin ekana päivänä valmennuksessa sushia<3

Ekana valmennuspäivänä oli rentoa. Syötiin ja leikittiin ja pelattiin illalla hostellissa totuutta ja tehtävää. Ainoastaan yhdellä meistä oli perhe tiedossa. Huh en oo ainoa joka ei tiedä vielä mihin on lähdössä!

 Niin ja matikastakaan ei tarvitse stressata. Pääsen vaihtoon, vaikka se vitonen jäisikin sinne todistukseen. Kivi vierähti sydämeltä ja korotuskokeisiin lukemisen motivaatio laski heti kelkkamäkeä alas.

Lisää ruokaa, koska siitä mä eniten pidän XP

Tokana päivänä tulikin sitten tiukkaa infoa jatkuvalla syötöllä. Ihan hyödyllistä kyllä. Ex vaihtareiden juttuja, sääntöjä ja käytännön asiaa tms. Olin ihan puhki kotona*__*

Ida<3 Asutaan samassa kaupungissa ja
ollaan molemmat lähdössä Japaniin : D

Lopuksi otettiin ryhmäkuva, mutta mun kamera täräytti sen joka_ikinen_kerta !!>:(
Vieno toive äiskälle - miten ois vaikka joku halpa kamera synttärilahjaksi jooko^^??