Yokohama~

Heissan!

Eilen tuli käytyä ensimmäistä kertaa Tokiossa kampaajalla ja pakko huomauttaa siitä miten hyvää se palvelu täällä on. Vaatekaupassa suomalainen tosin helposti ahdistuu siitä kun myyjä hössöttää ympärillä ja huutelee sovituskoppiin, että onko kaikki hyvin ja miltä näyttää.
Omaan makuun kampaaja ohensi kyllä tukkaa liikaa, vaikka onhan ohuempi reuhka kätevämpi lämpöasteiden kohotessa.

Seuraavat kuvat on melkein kuukauden takaiselta Yokohaman reissulta:

Käytiin Okaasanin kanssa tuollaisessa hyväntekeväisyys-kävely tapahtumassa Yokohamassa. Ja Okaasan halusi ehdottomasti ottaa musta kuvan joka ikisen maskotin kanssa, joten näitähän riittää.

Ohitettiin kuppinuudelimuseo (joo luit oikein.) Ei menty käymään mutta tottakai kuvautettiin itsemme kuppinuudelimaskotin kanssa.

Tapahtuma oli tosiaan Afrikan lasten hyväksi, joten siellä oli myös afrikkalaisia vapaaehtoisia ja muusikoita. Noin puolivälissä kävelyä yksi vapaaehtoinen jakoi vesipulloja kävelijöille ja toivotti kaikille tsemppiä (japaniksi.) Mun kohdalla se oli silleen "hello! how are you?" Ja tiedättekö siinä kohtaa meni aivot pahasti solmuun. Koko ajan kaikki ympärillä puhuu pelkkää Japania ja itsekin puhuu pelkkää Japania, mutta kuitenkin pääosin ajattelee päänsisällä Suomeksi ja sitten yhtäkkiä joku huikkaa sulle Englanniksi kysymyksen - vaikka oli noinkin yksinkertainen. Tottakai vastasin Japaniksi.

Joku päivä ohitin myös pari ruotsalaista turistia ja miettien "Vitsit kun kuulostaa tutulta, mut mitä kieltä toi on? Saksaa?" Näin helposti se monen vuoden opiskelu unohtuu.


En tiedä miten, mutta meillä meni yli 3 tuntia kävellä tuo 5 kilometrin matka. Olisikohan syynä ollut se, että kierrettiin mm. baseball kaupan, joidenkin markkinoiden ja parin muun paikan kautta + pysähdyttiin ottamaan  valokuvia ties mistä.

Kävelyn viimeiset 40 minuuttia päädyin muuten selittämään yhdelle Okaasanin - hauskasti Kioton murretta puhuvalle - työkaverille ammattikoulun ja lukion eroista, suomalaisista näyttelijöistä, taidenäyttelyistä, tulevaisuuden haaveista ja ties mistä. Musta tuntuu, että kummaltakin meni puolet ohi siitä mitä toinen koitti sanoa.

Tapahtuman jälkeen suunnattiin Okaasanin työkavereiden kanssa Chinatowniin syömään kiinalaista. Tottakai se oli hyvää, mutta pakko sanoa, että Turussa oli parempaa : D. Olin oikeastaan tosi yllättynyt siitä miten se maistui Suomeen verrattuna.

Chinatownissa on pandoja. Kaikkialla.

Kun oltiin katseltu Chinatown läpi niin siirryttiin  koluamaan Yokohaman muita osia ja siinähän se päivä mukavasti kului.

Länsimaalaisia hautoja

Käytiin tuollaisella semikarmivalla metsäisellä kukkulalla (joka oli täynnä pareja haha)

Taisin löytää kaivotytön kodin

Ton kaivon kohdalla tosiaan sanoin, että sieltä ihan varmaan ryömii kohta Sadako, mikä sai hillittömän nauru/ihmetys reaktion aikaan yhdessä japanilaispariskunnassa. Okaasankin oli ihan "wou sä tiedät Sadakon??" Tottakai tiedän. Japanilaiset kauhuleffat on rakkaus <3.

Yokohamasta jäi muuten mieleen, että siellä näkyi hirveästi koiria. Vastaan tuli mm. melkein karhun kokoinen karvaturri ja kaksi naista jotka työnteli puudeleita lastenrattaissa.

Päivän päätteksi oltiin Okaasanin kännykän laskurin mukaan tallusteltu lähemmäs 17 kilometriä ja olo oli sen mukainenkin. Nuokuttiin sitten junassa ja ajettiin oikean aseman ohi.