Karaoke-neitsyys menetetty

Kuvien otto on jäänyt vähäiseksi, joten niitä ei tähän hätään hirveästi ole sorry.
Kuten otsikko kertoo niin pääsin vihdoin kokemaan kämyisen karaokeboksin, joka varmaan lähes tulkoon jokaisen nuoren Japanin matkaajan must kohteiden listalta löytyy. Oon ystävystynyt samaisessa kerrostalossa (samassa kerroksessa) asuvan lukion ykkösvuotisen Yukan kanssa - törmätään näes useasti aamuisin samaa matkaa juna-asemalle mentäessä. Ja viikonlopun koittaessa päätettiin suunnata laulamaan kurkkumme kipeiksi. Mietin ensin hieman, että mitähän tästä tulee, voi tulla awkwardia ja jaksetaanko me laulaa kahdestaan se 9 tuntia, mikä Yukan suunnitelmissa oli.

No jaksettiinhan me. Karaoke boksiin astumista voisi verrata aikakoneeseen. Astuttiin sisään kello 11 aamupäivällä, lurautettiin pari biisiä ja hups vain ulkona on pimeää ja kännykän näytöllä lukee 20:00. Tuli laulettua läpi Rihannat, Beatlesit, Korealaiset pop biisit, lapsuuden animetunnarit ja j-draamojen avaus kappaleet. Hintaa lystille kertyi vaivaiset alle 10e per nokka, mihin sisältyi rajaton kaakaon, teen, mehujen ja muiden litkujen kittaaminen. Ei se mikään luksus mesta ollut ja naapurihuoneiden kova meno kuului seinistä läpi (joku jätkä lauloi  muuten tunteella Digimonia<3), mutta ehdottomasti uudestaan!! Vaikka heti!

Pyykkejä.

Koulussa mennään samaa rataa; kahden viikon päästä viimeiset kokeet ennen kesälomaa - ja mulla loppuu Japanin tunnit kokonaan tällä viikolla, mistä olen oikeasti surullinen koska oon tosi kiintynyt mun opettajiin ;___;. Itsenäisen opiskelun tunneilla oon viihdyttänyt itseäni kaikenlaisten kirjojen lukemisella enkuksi - tällä hetkellä menossa Phanthom of the Opera ja joku Japanin muinaisia jehujaa ja merkkihenkilöitä kertaava kuvitettu pokkari. Syksyn luokkaretken suunnittelu ja urheilufestivaalissa esitettävän baletin harjoittelu käy myös kiivaasti.
Kun muutama viikko sitten aloitettiin liikkatunneilla ton tanssin harjoittelu niin luokassa piti olla kaksi liikunnaopettajaa; yksi ohjeistamassa kaikkia muita ja yksi ohjeistamassa mua. (Mm, näyttämällä missä on vasen ja oikea ja muuta vastaavaa mun aivoille liian vaativaa settiä.) Pikkuhiljaa ope alkoi päivittelemään "mikäs tänään on kun Katariina-san ei pahemmin mokaillut" tms. Ja nyt voin onnellisesti sanoa olevani perus keskitasoa ton tanssin suhteen.

Askarteluklubin ompelutöitä

Ainiin ja mainittakoon, että lopetin sulkapallon. Syitä löytyi muutama. Ensinnäkin mulla ei pahemmin klikannut niiden ihmisten kanssa. Toiseksi, oli se vähän tylsää olla aina tekemässä samaa juttua 12-vuotiaiden kanssa. Kolmanneksi, taideklubissa oli hauskempaa ja myönsin itselleni, etten ehkä sittenkään ole sitä joukkueliikuntaan sopivaa tyyppiä.

Viime aikojen popitusbiisi: