Kakkubuffetti ja taidekerhon fiiliksiä

Mulla ei ole nytkään oikein aikaa (plus oon saamaton) väsätä kunnollista postausta, niin saatte lähinnä kuvia.(Ja nekin on 90prossaa taideklubilta) Sisko lähtee Amerikkaan ylihuomenna ; ( Ja tänään kävin ensimmäistä kertaa kakkubuffetissa! Eli tunnin ajan saa ahtaa itseensä niin paljon makeita kakkupaloja, kuin huvittaa. Oli hyvää, mutta... Pakko sanoa, ettei ihan heti uudestaan. Tulee huono olo jo pelkästä kermavaahdon ajattelemisesta... byööörgh....

Niin ja alennusmyynnit on pistäneet mun ennen niin toimivan budjetoinnin täysin sekaisin.</3

Harry Potter näyttelystä (joka oli aikoja sitten), ilotulituksista ja reissusta Aizuun tulee varmaan juttua myöhemmin~

Tän päivän purikuraa

Oli hyvää, mutta... Tällä hetkellä ällöttää näiden kuvien katselu.

Taideklubin tunnelmia:

Tein letin

Näkemisiin!

Hikarigaoka ja Ryan Higa

Okei. Mulla on liian paljon mistä kirjoittaa ja liian vähän aikaa (ollaan lähdössä katsomaan hanabia, eli ilotulitusta Yukarin ja sen kaverin kanssa illemmalla.)

Tänään alkoi kesälomaa jee. Japanilaiset tosin on tainneet käsittää loman idean jotenkin väärin. Meitä muistutettiin mm. nousemaan joka aamu aikaisin ja opiskelemaan loman aikana kunnolla. Mulla ei ole kotiläksyjä, mutta muilla on. Ja klubit ei tietenkään ole tauolla - eli heti maanantaina taas kouluun 9:00-16:00. Kerroin host siskolle, että meillä Suomessa loma on 2,5 kuukautta pitkä eikä sen aikana mennä lähellekään koulua, johon tämä vastasi silmät pyöreinä "Mitä te sitten oikein teette  koko sen ajan???" Ihan hyvä pointti: ei oikeastaan mitään. Mutta sitähän varten se loma on! No, olen tainnut japanilaistua vähän kun maanantaina klubille meneminen tuntuu houkuttelevammalta ajatukselta kuin kotiin jääminen.

Reporttia siitä mitä olen puuhaillut:

11.7 
Koulusta oli vapaata ja ulkona oli kiva ilma, joten päätin toteuttaa mun lapsellisen haaveen mennä Hikarigaokaan, jonne on meiltä noin 1,5 tunnin junamatka. Miksikö? Koska Digimon! Ymmärrätte ehkä kuvista paremmin:

 <3 Mihinkäs sitä ikinä lapsuuden fanituksesta pääsisisi hehe... Oon suosiolla spämmäämättä noita loppuja Digimonista tuttujen paikkojen kuvia tähän ja näytän sen sijaan mitä löysin paikallisesta namikaupasta:

Samaisessa kaupassa oli tarjolla myös Felix ketsuppia. En kyllä tullut ostaneeksi kumpaakaan ja nyt harmittaa... Kummasti rupesi tekemään mieli mariannea jälkeenpäin.

Kyllä mulla on sortsit, vaikkei ehkä siltä näytä kun ne on sukkisten kanssa samaa väriä. 

Kyltti tämmöisille hulluille, että tietää ainakin olevansa oikeassa paikassa. 

Yksi paikka vähemmän mun must go listalla! Oli ihan hauskaa bongata tuolta noita kaikkia Digimonin ekalta kauden ja leffan paikkoja ja rakennuksia. 17-vuotiaalle tytölle normi harrastus eikö muka?

18.7
Kuva kertonee tästä päivästä enemmän kuin sanat:

(Jos joku tynnyrissä elävä ei tiedä kuka kuvassa on niin kehotan pistämään youtubeen hakusanksi Nigahiga.)
Nigahigalla tosiaan oli Meet&Greet tapahtuma 100 onnekkaalle fanille Tokiossa!
Menin sinne aika extempore - en vielä aamulla tiennyt, että olinko saanut "lipun". Voisin kuvailla sanalla jännää. Jännä fiilis nähdä joku tuollainen youtube julkkis livenä. Homma oli aika nopeasti ohi. Ekaksi yleisö sai kysellä Ryanilta kysymyksiä (lol joista suurin osa oli tällaisia: "Miten sulla on niin hyvä kroppa?" "Voisitko sä seurustella fanin kanssa?" "Jäätkö sä välillä tuijottamaan itteäs peilistä miettin, miksi sä olet niin komea?" Ja olisittepa kuulleet sitä kiljunnan määrää kun Ryan tuli huoneeseen)

Sen jälkeen saatiin kaikki vuorollaan vaihtaa pari sanaa Ryanin kanssa (jäädyin aikalailla enkä keksinyt mitään nokkelaa -, mutta annoin purkkaa haha.) Saatiin nimmarit, kädenpuristukset ja yhteiskuvat. Jotkut rohkeimmat uskalsi pyytää halin. Mulle riitti se, että Ryan koski mun selkää kun otettiin kuvaa.

Lopetus oli vähän hassu: sellainen yhtäkkinen "moro!" tyylinen. Mutta ehkä niillä oli kiire lopetella - yksi valvoja nainen oli alusta asti kehotellut kaikkia olemaan nopeampia kuvien oton kanssa ja jäämättä juttelemaan liian pitkäksi aikaa, mutta Ryan ei oikein tuntunut korviaan lotkauttavan, vaan rupatteli fanien kanssa ja suostui niin moniin kuviin kuin pyydettiin. Kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi hyvä maku suuhun. Ja junnamatkalla kotiin iski sellainen "omg mitä äsken just tapahtui???". Vieläkin toi oikeastaan tuntuu siltä, ettei sitä oikeasti tapahtunut.

Paikka oli Mori Towerin 31.kerros. Pakko ottaa kuvia kun en ole varmaan ikinä ollut niin korkealla.

Apua miten oon näin hidas kirjoittamaan ja ehdin selittää vaan aboutkahden päivän asiat ><! nsdkdjnsjksnk.
Noh, ei voi mitään. Jokatapauksessa pakko mennä nyt. Adios!

Kabukia, tanabataa, kuumuutta, teeseremoniaa, shoppailua ja muuta

Whii eilisiä ostoksia.

Yahhoo! Jos joku ei sitä tiennyt niin täällä on _kuuma_. Lämpömittari näyttää Tokiossa 35 astetta ja uutisissa muistutetaan juomaan vettä ja puhutaan siitä kuinka moni tänä vuonna on jo kuljetettu sairaalaan kuumuuden takia. Mun huoneessa on onneksi ilmastointilaite, joten ei hätiä mitiä. Ja oikeastaan musta on vain mukavaa, että ulkona paistaa aurinko.

Viikonloppu kului YFUn tapahtumien merkeissä. Lauantaina suunnattiin katsomaan perinteistä Japanilaista kabuki-teatteria ja sunnuntain ohjelmaan kuului mm. teeseremoniaa ja kukkien asettelua.

Kabuki-rakennus

Heh, olin ainoa joka tuli paikalle suoraan koulusta (koska lauantai on perus kouolupäivä mulla) ja toi koulupuku ei ole mikään kaikkein viilein vaihtoehto. Joten kun saavuin meikittömänä paikalle, koulupäivän, semipitkän metromatkan ja laukkujen raahaamisen seurauksena, olin vissiin aika nuutuneen näköinen.

Tarkoitus taisi olla ottaa kuva meistä ton nuken (?) kanssa, mutta eihän sitä itse nukkea juurikaan näy...

Tuttujen vaihtareiden lisäksi paikalle olivat saapuneet myös kesävaihtarit USA:sta, jotka on täällä vaan kesäloman, eli 6 viikkoa. Pari niistä oli oikeasti niin stereottyypisiä jenkkejä kuin vain voi olla xD.

Lava

Kabuki tosiaan eroaa melkoisesti länsimaisesta teatterista. Näytelmät sijoittuu vanhaan Japaniin ja käsittelee yleensä jotain vanhoja legendoja, historian tapahtumia tai kirjallisuuden klassikoita. Näyttelijöiden kasvot on maalattu, liikkeet on korostetun ylidramaattisia, vuorosanat lausutaan tooosi hitaasti sellaisella laulavalla nuotilla, ja esitystä säestää perinteiset soittimet. Tälleen lyhyesti.

Itse esitys oli ihan mahtava, enkä oo ikinä nähnyt niin nopeita vaatteiden vaihdoksia. Ja lavakin liikkui välillä ties mihin suuntaan, välillä sieltä nousi jotain korokkeita ja vaikka mitä. Jos on menossa Japaniin niin suosittelen ehdottomasti katsastamaan kabukin - useimmiten näytöksissä saa valita joko englannin tai japanin kieliset kuulokkeet, joten vaikkei japania osaisikaan niin seuraaminen onnistuu. Musta on aika huimaa miten kabuki on pysynyt lähes täysin muuttumattomana aina 1700-luvulta lähtien (eli edelleenkin miehet näyttelee kaikki roolit yms) ja silti se on yhä suosittua, siinä missä vaikkapa elokuvissa käynti. Yllättynyt olin myös siitä miten paljon nuoria ihmisiä oli paikalla. 

Kabukin jälkeen päätettiin tuttujen vaihtareiden kanssa suunnata spontaanisti Harajukuun~ 

Mitä olisikaan Harajuku ilman creppien syöntiä?

Melkoisen huvittavaa oli olla liikenteessä 6 henkisellä ulkomaalaisporukalla. (Ja erittäin virkistävää kulkea porukassa jossa kaikki on yli 170 senttisiä!) Meni sittten mihin tahansa liikkeeseen niin aina japanilaiset tytöt tuijotteli saksalaista ja itävaltalaista vaihtaripoikaa ja kuiskutteli ja päästeli "kyyaa" huutoja hokien "Yappari gaijin-san kakkoii!" "Mecha ikemen!" (eli hoki miten hyvännäkösiä ulkomaalaiset jätkät on). Eipähän puutu pojilta menekkiä täällä. 

Heh tästäpä tuli mieleen mun host siskon ja itävaltalaisen vaihtarin ensitapaaminen siellä kabukissa. Vaihdoin kuulumisia sen itävaltalaisen kanssa ja kun Yukari tulee siihen, niin itävaltalainen (miks en oikeesti muista nimeä xdd??) sanoo kohteliaasti "nice to meet you." Yukari reagoi tähän ensin jäätymällä ja hetken päästä vastaamalla "Wooooou! Yu-you handsooome!" Ehkä olin vaan koulun jäljiltä väsynyt kun en voinut olla nauramatta.

Sunnuntai:

Olin ihan onnessani kun sain pitää yukataa! <3__<3 Kovasti tekisi mieli ostaa ihan oma kotiin vietäväksi. En vaan osaa yksin pukea sitä haha. 

Teeseremonian herkkuja~~

Teeseremoniasta tykkäsin - ja vaikka olin odottanut, että se tee olisi ollut tosi kitkerää, niinkuin oli varoiteltu - niin se oli älyhyvää! nom nom. Oon niin rakastunut kaikkiin macha juttuihin täällä, etten oikeasti tiedä mitä tehdä tammikuussa kun pitäisi palata litkimään sitä laihaa liptonia. Jalat tosin väsyi sen verran, että tunnon palautumiseen meni hetki (seremonian ajan kun pitää istua seizaa.) 

Tanzaku

Tanabata juhla osui sunnuntaille, joten tehtiin värikkäät tanzaku laput joihin kirjoitetaan toive ja sitten se kiinnitetään ulos tuollaiseen oksaan. Ilmeisesti tanabata liittyy jotenkin tähtien liikkeisiin ja kun jotkut kaksi tähteä osuu yhtäaikaa kerran vuodessa johonkin niin toiveet toteutuu tai jotain. (Selitys taas lukioarvosanalta 10++) 

Kokeilin myös kukkienasettelua, mutta olin ihan käpy siinä. (Voiks noin sanoa?) Ei siinä edes juurikaan itse saanut tehdä mitään kun se neuvoja nainen hääri koko ajan ympärillä ja teki oikeastaan kaiken mun puolesta.  Ja sen verran mitä sai itse tehdä - eli leikata ne oksat siitä kohtaa mistä käskettiin tms - niin taisin tehdä huonosti. Oli ihan mielenkiintoista silti saada tietää, että ne oksien pituudet ja asennot määrittyy sen mukaan mikä edustaa taivasta, mikä maata ja mikä ihmistä. Mä tökin niitä lähinnä sinne, missä näytti mun mielestä näteimmältä. 

Jahka oltiin käyty läpi kaikki aktiviteetti ja vaihdettu yukatoista takaisin omiin vaatteisiin, Okaasan ehdotti mulle, että voitaisiin käydä katsastamassa Korean Town, joka sijaitsi vain yhden aseman päässä. Ei tarvinnut suostutella kahta kertaa.

Käytiin läpi parit idolikrääsäkaupat.

Mun husband

 Loppujen lopuks en kuitenkaan ostanut juuri mitään, koska olin jo edellisenä päivänä ostanut tahtomani levyt Harajukusta. Onhan krääsäkin toki ihan kivaa, ja katselin kaihoten paria vaatetta, mutta kun Korealaiset vaatteet näyttäisi olevan vielä Japanilaisiakin vaatteita pienempiä!! No can do. Sinne jäi ne musavideoista tutut vaatekappaleet. Sitä paljon kehuttua Korealaista kosmetiikkaa olis toki voinut ostaa, mutta eipä tullut mieleen.

Käytiin toki syömässä Korealaista ja omnom toi punaisessa liemessä oleva ruokalaji - dobbokki nimeltään - on ihan järkyttävän hyvää (ja tulista *-*) Muistuttaa rakenteeltaan Japanilaista mochia, eli tahmeeta riisikakkua.

Sitten käytiin vielä Korealaisessa supermarketissa, missä törmäsin taas mun husbandin naamaan juomahyllyn luona.

Pakko oli ostaa

Koreatownista käveltiin Shinjukun asemalle (koska ei löydetty enää asemalle josta oltiin tultu), tavattiin siellä Yukari ja suunnattiin ostamaan Yukarin matkalaukkuun vähän täydennystä Amerikkaa varten. Oon tottunut siihen, kuinka mun kavereilla Suomessakin kuluu monta tuntia yhden paidan valitsemiseen, joten ei mua yhtään  haitannut kulkea kaupasta toiseen ja palata niihin edellisiin ja istuskella sovituskoppien ulkopuolella. (Eräillä Suomen kavereilla kun menee lähes yhtä paljon aikaa myös jätskimaun valitsemiseen Siwassa.)

Nyt mulla on pari turhaa vapaapäivää, koska koulussa on kokeet. Ja itseasiassa munkin pitäisi kai palata kirjoittamaan hissan ja enkun reporttia hohhoijjaa. 

Mitaka, Ghibli museo.

Heissan! Tänne kuuluu hyvää. Ei mitään kovin erikoista, mutta tavallisen mukavaa. Erityisen iloisenen olen kyllä siitä, että täällä alkoi nyt "Bargain sale", eli lähes jokaisessa Tokion tavaratalossa on isot alennukset. Surumieliseksi taas tekee se, että host siskon Amerikkaan lähtöön on enää alle kuukausi :(. Saan huoneen kokonaan omaan käyttöön, mutta se on laiha lohtu.

 Menin tossa yksi kaunis päivä, pitkälle kävelylle joenrantaan (koska muilla mun luokkalaisilla oli vanhan Japanin kielen kokeet, niin koulupäivä loppui mulla lyhyeen, eikä ollut parempaakaan tapaa tappaa aikaa) Pysähdyin yhteen kohtaan räpsimään kaiken maailman posekuvia kameran itselaukaisimella ja kuvaamaan ties mitä ruohonkorsia ja pilviä ja irvistelykuvia - koska ihmisiä ei näkynyt lähettyvillä. Arvatkaa olinko saada sydärin kun yhtäkkiä katson vasemmalle ja reilun metrin päässä musta, tollaisessa joesta kasvavassa puskassa seisoo joku jätkä ja tuijottaa. Wtf kuka muka seisoskelee joesta kasvavassa puskassa??O__O Tuijotettiin toisiamme jotain 30 sekkaa hiljaa - mulla oli sellanen "WTF" ilme ja sillä semmonen kummallinen awkward hymyntapainen. Että tämmöstä porukkaa täällä.

Taidekuva mun koulun lokerosta. 

Chibi-chan ja mä bilsan tunnilla. Jep olin unohtanut laboratorio-takin luokkaan.
Ei nyt sillä että sitä oikeasti mihinkään edes tarvitsisi - kunhan näyttää asiallisemmalta.

 Apua huomenna meillä on tanssikoe baletista... Ehhehhee. Ja klubit on tauolla, koska ensi viikolla on midterm kokeet ja kaikki opiskelee ihan hulluina.

Eilen tuli vietettyä kiva sunnuntai Ghibli museon merkeissä  med saksalainen Dan ja tanskalainen Astrid + host äidit + Akiho! Alun perin Yukarin oli tarkoitus tulla, mutta YFUn Amerikkaan lähtevien orientaatio osui just samalle päivälle ja liput Ghibli museoon oli jo ostettu, joten Okaasan pyysi mua kutsumaan yhden kavereista. Akiholla on yleensä viikonloput täynnä volleyball kisoja, joten olin iloisesti yllättynyt, että pääsi tulemaan - varsinkin kun kokeet on näin lähellä!

Oikeastaan päädyin hengaamaan vaan koko ajan Akihon kanssa, enkä juurikaan jutellut Astridille ja Danille - jotka näytti viihtyvän täysin hyvin kahdestaan. Akiho kun ei puhu englantia muuta kuin "Hello. My name is.." tasolla, joten olisi voinut jäädä muuten vähän ulkopuoliseksi. Ja ehkä mun Japani sitten on kehittynyt, koska meillä melko sujuvasti rullasi keskustelu kyseisellä kielellä koko ajan.

Museoon ei päässyt ennen neljää ja meillä oli suunnilleen tunti luppoaikaa, joten host äidit pisti meidät sitten läheiselle lammelle ajamaan polku- ja soutuveneitä xD Marina nauroi tolle kuvalle koulussa, koska me näytetään pariskunnalta treffeillä. Ei kyllä niin paljon kuin Astrid ja Dan-kun (joilla on varmaan oikeasti jotain meneillään) Suurin osa soutajista oli kyllä pelkkiä pareja ja lapsiperheitä. Tuolla lammessa muuten uiskenteli niitä mun rakastamia isoja oransseja karppeja - yritin koskea pari kertaa, mutta köyhin tuloksin - ja ankkoja, jotka ei näyttäneet välittävän pätkän vertaa vaikka joku olisi meinannut ajaa päälle.

Okaasan yhtä pirteänä kuin aina~~ 

Ton jätskin kanssa kävi muuten sillä tavalla mitä elokuvissa ja sarjiksissa. Olin ehtinyt ottaa yhden nuolaisun ja whuuu se lensi maahan. Mulle on mysteeri miten se tapahtui - yhtäkkiä se pallo vaan oli poissa ja kun katsoin niin se oli maassa. Eihän näin nyt oikeassa elämässä käy hei. Noh, Okaasan meni juttelemaan sille jätskinpyörittelijälle ja sain uuden pallon ilman lisämaksua^^. Loppu hyvin kaikki hyvin.