Postausten aikajärjestys on päin metsiä... Tääkin reissu tuli tehtyä viime kuun puolella, mutta ei nyt välitetä siitä. Seuraavana postausvuslistalla on Q&A postauksen vastaukset.
Noniin, elikkäs elokuussa tehtiin yhden päivän reissu Fukushiman perfektuuriin, vuorten ympäröimään Aizun kaupunkiin. Syy: ollaan koko perhe seurattu tvstä "Yae no sakura" nimistä hirstoriallista draamasarjaa joka kyseiseen kaupunkiin sijoittuu, joten haluttiin lähteä paikan päälle katsomaan. Muutenkin ollaan aika historiafriikkejä kaikki.
Matka taittui kivasti luotijunalla, ja tuolalisella söpöllä junalla jossa on Aizun logo.
taidekuvaa junan ikkunasta
Ihan mihin tahansa tuolla menikin, niin Yae No Sakura julisteita näkyi joka paikassa. Ilmeisesti kyseinen draama vetää melkoisesti turisteja kaupunkiin, kun oli draamaturisteille oma sightseeing reittikin. (Johon me tietysti ilmoittauduttiin) Yhdessä museon tapaisesessa paikassa oli myös kaikki näyttelijöiden kuvat ja niiden vieressä, oikeat historialliset henkilöt (jotka ei ikävä kyllä olleet yhtään niin hyvännäköisiä kuin draamassa : () Ja näille henkilöille kuuluneita eisineitä, sekä vanhoja maalauksia sarjassakin esiintyneistä tapahtumista kuten linnan palamisesta yms.
Lapsisotilaiden muistopatsas.
Kolisteltiin temppelissä kelloja
Aizun linna. Ja lainasin samurai ukolta miekkaa
Käytiin toki linnan sisälläkin (host siskon suurin rakkaus on Japanilaiset linnat, joten se oli ihan onnessaan), mutta sisältä ei kuvia saanut ottaa. Oli pytringillä ainakin koko huh huh. Esillä sen ajan sälää samurai kypäröistä astioihin, taiteeseen yms. Ja oli myös lavastettu sen ajan (jonkun korkea-arvoisemman neidin) huone ja kun kysyin mitä varten kaapin ovissa on silmäreiät niin vastaus oli, että kaappien sisällä on tietenkin henkivartijat jotka pomppasi ulos heti jos joku kutsumaton tulee huoneeseen. Ihan kiva.
näkymää linnasta käsin.
alakerran tuliaisputiikkia
Seuraava etappi oli kiivetä melkoisen korkeat portaat ja vilkaista parin merkittävän hemmon hautaa.
Saan kai jonkun kirouksen kun otan haudoista kuvia : (
maisemaa
Kaiken kaikkiaan tykästyin tohon kaupunkiin hirveästi! Mietin, että tahtoisin aikuisen asua tuon tyyppisessä paikassa. Tunnelma oli rauhallinen, muttei pysähtynyt. Luonto on lähellä ja koko ajan läsnä (mihin tahansa kun katsoo, niin horisontissa näkyy vuoria), mutta mistään täysin korvesta ei ole kyse. Hauska murre ja näkyvää historiaakin paikalta löytyy - eikä Tokiokaan ole kauhean pitkän matkan päässä. Ehkä isona jos joskus olen varoissani, niin rakennan tuonne vuoren rinteeseen talon. Heh.
1. UNESCOn leiri! Alunperin ajattelin postata tästä vasta sitten kun saan ne leirillä otetut kuvat itselle, mutta mulla on jo liikaa tekemättömiä postauksi työnnettynä johonkin hamaan tulevaisuuteen... Ja kyllä mulla pari kuvaa sentään on.
Maisemat ainakin oli hienot
Leirin parasta antia oli ehdottomasti uusien ihmisten tapaaminen ja eri maalaisten kanssa ajatusten vaihtaminen - juteltiin mm. Korealaisen huonekaverin kanssa kauneusleikkauksista, koulujärjestelmistä yms. Ja sillä oli vahvasti mielikuva siitä, että Suomessa kaikki on tosi onnellisia - voi kunpa Suomalaiset itsekin tajuaisi ajatella niin. Nyt mulla onkin sitten leirin jäljiltä tuttuja Kiinasta, Ranskasta, Koreasta, Indonesiasta ja Laosista. (Ja osaan sanoa Indonesiaksi "Hyvää päivää" ja Koreaksi "herkullista", jee)
No comment
Oli kyllä taas vähän julkkis olo kun japanilaislapset (yläkouluikäiset) tulee lääppimään naamaa ja koskemaan hiuksia ja muuta. Ja sain lempinimen Pinky-chan, koska mulla oli joka päivä jotain pinkkiä päällä.
Niin ja aamuherätyksessä oli vähän eri meininki kuin Suomessa. Puoli seitsemän piti aina olla siisteissä riveissä leirikeskuksen pihalla ja sitten katsottiin kun joku jätkä vetää Japanin lipun salkoon ja kovaäänisistä soi joku tosi dramaattisen mahtipontinen isänmaallisuutta nostattava musiikki. Ja sen jälkeen lavalle nousee pari tyyppiä pitämään kymmenen minuutin jumppasession samalla kun sieltä kovaäänisistä tulee sellasella sotilas äänellä "Hoi! yks kaks! yks kaks!"
Tuon jumppatuokion ottaisin kyllä mielelläni osaksi jokapäiväisiä aamu-rutiineja, tuli meinaan sen verran virkistynyt olo kroppaan.
Tehtiin currya nam
Aktiviteeteistä ei ainakaan ollut puutetta - vapaa-aikaa oli tuskin ollenkaan. Leirillä taisi olla joku power ranger tyyppinen "friend ranger" teema enkä osaa sanoa oliko se läpällä vai ihan tosissaan, mutta välillä sai hyvät naurut. Ja muutenkin kaikki sketsit yms oli toteutettu tosi hyvin ja porukka oli innolla mukana. Muistan kun Suomen kesäleireillä kaikki oli aina vähän awkward, eikä yhteisleikeistä yms oikein tullut mitään, mut japanilaislapset osaa olla tosi "lapsia". Sillen hyvällä tavalla. Innostuu helposti ja näin.
Katsokaa ihmeessä miltä näyttää Japanilainen leirinuotio:
Leirinuotion yhteydessä oli kanssa pikkuinen ilotulitus (niinkuin videollakin näkyy). Noi ilotulitteetmuistutti lähinnä isoja tähtisadetikkuja, mutta hienon näköisiä ne oli.
Perus bussimatka.
Nauratti kun Taiga oli pari minuuttia aikaisemmin naureskellut takana nukkuvalle porukalle ja otti niistä kuvia, mutta hetken päästä nukahti itse, eikä herännyt ennen kuin oltiin perillä. Ja koska tä on Japani, missä kaikki tila käytetään hyödyksi, niin myös bussin keskikäytävällä on tollaset huterat penkit.
Farewell party~ Mä ja korealaistytsyt, sekä toi yks jätkä joka halus ottaa mun kanssa jotain 5 yhteiskuvaa ja kiitteli ja kumarteli hirveesti aina ku suostuin. Niin ja varpisti aina niissä kuvissa et näyttäis pidemmältä lol.
2.Kesämatsurit ja Hanabit, eli ilotulitukset
Kaikki jotka on erehtyneet lukemaan mangaa/katsomaan animea/japanilaista draamasarjaa tai edes kuunnelleet Japanilaista musaa, niin tietää kai, että noi kuuluu olennaisena osana Japanin kesään. Ja WOOO, noista ilotulituksista. Turun kaupungin uudenvuoden ilotulituksesta ei edes voi puhua samana päivänä. Kamoon täällä on sydämen muotoisia pinkkejä ilotulituksia ja lisäksi hymynaaman muotoisia ilotulituksia ja sellaisia järkyttävän hienoja koko taivaan nieleviä värimyrskyjä jotka tuntuu satavan päälle. Ja kun siihen päälle vielä lisää sen kesäillan tunnelman ja kaikki yukatoihin pukeutuneet ihmiset vauvasta vaareihin ja ilotulitusten kanssa samaan aikaan järjestettävien festivaalien äänet, tuoksut ja paperilyhdyt, niin on kasassa sellainen paketti josta on paha pistää paremmaksi.
Oon tähän mennessä nähnyt kolme ilotulitusta. Arakawan ilotulitus, Sumidagawan ilotulitus sekä ihan meidän talon vieressä järjestettävä ilotulitus.
Okaasan tahtoi mulle tuon Sumidagawan ilotulituksen erityisesti näyttää, koska se näkyy jotenkuten tuosta meidän läheiseltä sillalta ja se on Japanin vanhin ja kuuluisin ilotulitus, joka näytetään myös tvssä joka vuosi. Sanoi, että voin sitten kerskailla kaikille, että olen nähnyt Sumidagawan hanabin livenä. On sen verran suosittu, että jos tahtoo esim katsoa hanabia sellaisesta jokilaivasta tai ravintolasta, niin paikat pitää vadata pahimmillaan kaksi vuotta etukäteen o_o
No mutta kun päästiin sillalle niin tuuli olikin yltynyt aikamoiseksi ja huomautin Okaasanille, että "hei tuolla salamoi", mihin tämä vastasi sen olevan vaan ilotulitteista aiheutunutta valoa. Ja seuraavassa hetkessä alkoi sataa ja ukkostaa sellaisella voimalla, että jäi ilotulitus toiseksi ja piti juosta kotiin. Sumidagawan hanabi sitten peruttiin ja sääliksi kävi niitä jotka tosiaan oli varanneet hyvät paikat pari vuotta etukäteen. Televisiossakin näytettiin edellisvuoden hanabia.
Matsurit eli kesäfestivaalit onkin sitten asia erikseen. Rakastan sitä tunnelmaa mikä niissä on. Ja tokihan ohjelmaan kuuluu kaikki j-draamoista tutut kultakalojen kalastukset paperihaaveilla, ilmapallot, takoyakit, ihmiset kesäkimonoissa, musiikki yms. Videonkin kuvasin joten vilkaiskaa. Lopussa esiintyy joku enkan laulajakin. (Enka on eräänlainen Japanin vastine iskelmälle. Tai noin mä sitä kuvailisin.)
Mäkin kokeilin kultakalan kalastusta. Sain napattua yhden aj sekin oli harvinaisen apaattinen yksilö.
Yritin kanssa voittaa yhtä jättikokoista puhallettavaa hanakappaa, mut ei siitä mitään tullut : ( Nyyh.
3.Dataus ja sinkkuelämää
Ja tuuletin ja ilmastointilaite. On ollut liian monta peräkkäistä päivää jolloin lämpötila ylittää sen 35 astetta ja nousee pahimmillaan 38 asti. @_@ Ei sellaisina päivinä oikein huvita tehdä muuta kuin röhnöttää lattialla tuulettimen edessä.
Hommasin myös vuokrauskortin läheiseen dvd liikkeeseen ja en tiedä mikä muhun on mennyt... Nyt kun mulla on edessä rajattomat hyllyt täynnä korealaista draamaa, niin miksi mun tekee mieli katsoa sellaisia sarjoja kuin O.C ja Sinkkuelämää?? (Mut kamoon sinkkuelämää tuotantokausi viikoksi hintaan 50senttii?? whippiii!)
Heei,
ihan pikainen ja lyhyt postaus! Huomenna suuntana Fukushiman
vuoristo, jossa meikällä on UNESCOn muutaman päivän kesäleiri^^
Meitä on peloteltu karhuilla, myrkyllisillä ampiaisilla, käärmeillä
ja jäätävän kylmillä öillä heh. (Ja Japanilaisillehan sää on
aina kylmä jos ei hiki virtaa) Näille Tokiolaisille pelottavinta on
kuitenkin ehkä se, ettei vuoren päällä ole ostoskeskusta ja ettei
kännykällä ole kenttää – tai ainakin siitä jaksettiin eniten
muistuttaa. Oon nyt koittanut nakella kaiken maailman hyttysmyrkkyjä
ja sukkapareja matkalaukun pohjalle, mutta ei tää pakkaaminen ihan
nappaa. Saa nähdä mitä tästä tulee, suurin osa leiriläisistä
on ala- ja yläkoulu ikäisiä Japanilaisia, mutta on siellä pari
YFUlta tuttua tyyppiäkin. (Niin ja yksi lutunen blondi
japanilaisjätkä)
vanha random kuva
Yukari
tosiaan lähti Amerikkaan ja musta tuli ainut lapsi ; <. Huolettaa
vähän kuinka se pärjää niillä olemattomilla englannin
taidoillaan, mutta kyllähän sitä puhuessa oppii.
Ja
kysymyksiä on tullut kivasti, kiitos <3 Edelleenkin saa
laittaaaaaaaa. Vastaan niihin sitten syyskuussa. Nauttikaa kesästä
siellä Suomessa, missä ei tarvitse herätä kuudelta kaskaiden
meteliin tai siihen, että niitä tulee sisään. Ja mä kun luulin,
ettei Tokiossa pahemmin ole itikoita.
Tääkään kuva ei liity mitenkään mihinkään, mut tajusin ettei tä oo ollut täällä ni pakko pistää. Sen verran komea fleda, että paha laittaa paremmaks.
Päätin pistää Q&A postauksen
pystyyn, eli nyt kaikki sieltä anonyymien ja nimimerkkien takaa
heittelemään niitä asiallisia ja asiattomia kysymyksiä tänne
päin. Vastaukset tulee kaiketi ensi kuun puolella. Eipä mulla
muuta, moimoi~
…. On mulla oikeastaan aika paljonkin
muuta. Tai kameran muistikortilla ainakin on kamaa mitä tänne voisi
pistää. Kirjoittamisen suhteen olen laiskistunut hirveästi –
päiväkirjaakin päivitin viimeksi pari kuukautta sitten. Hupsis.
Hitto tuntuu, että oon postannut tästä
aiheesta ennenkin – no anyway:
Mua jotenkin huolettaa se, miten
ruusuisen kuvan tää blogi antaa vaihtarivuodesta. Että sehän on
vaan yhtä isoa ulkomaanmatkaa, tänään mennään tonne ja huomenna
sinne ja kaikki on ihmeellistä ja hienoa ja saa kavereita uudesta
kulttuurista ja oppii kieltä.
Joo-o, mulla on mennyt tosi hyvin.
Mulla on ollut hauskaa ja oon ollut vaikka missä. Oon kiitollinen
siitä. Mutta tä on mun vaihtarivuosi. Kyllä siihenkin on kuulunut
itkemistä ja riitoja ja päiviä jolloin ei huvita mennä kotiin
eikä kouluun. Toisille niitä päiviä tulee enemmän ja toisille
vähemmän. Toisille tulee perheenvaihtoa, kun kemiat ei kohtaa, tai
iskee voimakas kulttuurishokki tai vaikka japanin-aivokuume. (Joka on
ihan oikea hyttysten aiheuttama sairaus btw.) Mä oon kait onnekas
kun asiat on rullanneet näinkin hienosti.
Rantattuani siitä, miten kaikki ei aina oo kivaa, niin siirryn laittamaan materiaalia erittäin kivasta reissusta Kamakuran biitsille ja pariin temppeliin kuvisklubilaisten kanssa. Videon muodossa tällä kertaa.
Ja pistetään vielä pari kuvaa kun oli niin kivat maisemat
Jee kävin ekaa kertaa tänä vuonna meressä <3 Mainittakoon muuten, että Japanin merivesi on jotenkin tosi suolaista verrattuna suomalaiseen? Vai kuvittelenko vain? Silmät kirveli ja suuta poltteli jos vähääkään sattui hörppäämään. Mutta aallot oli hienot ja vesi kirkasta - kalojakin näkyi. Ja kotiin tuli kannettua muovipussillinen simpukoita^^
