Ihmisten edessä puhumisesta (+ random kuvia jeejee!)

Heei! Jos jotain, niin puheita oon ainakin väsännyt useamman täällä Japanissa ollessani. Aloitin heti ekana koulupäivänä puhumalla koko koulun edessä ja lopetan mun kouluelämän täällä samalla tavalla. Sen lisäksi osallistuin tässä välissä (puoliväkisin) meidän koulun "Speech Contest"iin. Vapaavalintaisesta aiheesta piti siis puhua 4 minuuttia lukion ykkösten edessä.

Jos yhtään tuntee mua, niin ei taida yllättää, että väsäsin puheen viimeisenä yönä ennen kilpailua ja opettelin sen sitten parin ekan koulutunnin aikana. Mun speechin aihe oli "kuinka pitää onnistunut puhe". Käänsin sen loppuakohden moraaliseksi opetukseksi siitä kuinka asioita ei kannata jättää viime tinkaan ja siitä, miten elämässä pärjäämiseen pätee aika samat säännöt kuin puheen pitämiseen. Lopputulokseen olin itse asiassa tyytyväinen (vaikka parissa kohtaa kyllä mokailin sanoissa) - sainpahan yleisöstä naurut irti ja opettajiltakin isot kehut myöhemmin. Mission clear.

random puu koulun ikkunasta

Yleisön edessä puhuminenhan ei vielä tähän lopu. Tällä viikolla kun muut koululaiset teki kokeita, matkustin Okaasanin kanssa jälleen Ibarakiin. Miksikö? Pitääkseni esitelmän Suomesta Ibarakin ylä-asteelle. Tän esitelmän oli tarkoitus kestää vähintäänkin puolet tunnista - ja loppupuolen olisin voinut vastailla oppilaiden kysymyksiin -, mutta mun kämänen powerpointesitys kestikin just ja just 15 minuuttia xd Koitin ratkaisin tilanteen soittamalla Cheekiä ja muuta.
            Onneksi tää luokanopettaja oli valmistellut kaikenmaailman juttuja, joten loppujen lopuksi tunti kului nopeesti ja mullakin oli odotettua hauskempaa. Pidin tän Suomi esitelmän yhteensä kolme kertaa, kolmelle eri luokalle. Sen jälkeen neljännen tunnin käytin siihen, että kiersin rehtorin kanssa kaikki loput luokat ykkösistä kolmosiin pikaisesti läpi ja selitin jokaisen luokan edessä randomisti jotain ja piirtelin muumeja taululle.
Ihan hauskaa oli :D

Ja sit lounastunnilla söin Japanilaista kouluruokaa (tuolla koulussa ei ollut omia eväitä vaan ruokala) ja oli yksi ehkä pahimmista ruoista mitä olen täällä syönyt. Sori nyt. Väitän, että Suomessa on parempaa (ja nämä vielä maksaa tuosta) No voi toki olla, että osuin vaan huonona päivänä paikalle.

Randomeja kuvia epäloogisessa aikajärjestyksessä tähän väliin:

Vandalismia pahimmillaan

Ahtaampaa kujaa saa hakea = sinne on pakko mennä

Nam nam raamen <3

Lisää nam namia

Epäilyttävä katu jonne puolestaan ei kannata mennä

liukuportaat jee

Liian tulista nam namia..:(

Kirja Putinin pahoista juonista :D

Moikattiin Suomalaista joulupukkia! (Jonotettiin muuten yli tunti!!)

Jatkan vielä tuosta puheiden pitämisistä. Mä nimittäin vaikutan ehkä ulkoapäin siltä, ettei tommoset jännitä yhtään, mut ei vois olla vääremmässä! Tai no, ei pään sisällä oikeastaan jännitäkään...(?) Mutta sitten itse tilanteessa (ja pahimmillaan jo pari tuntia ennen sitä) kroppa saattaa mennä hallinnasta. Kädet tärisee, ääni tärisee tai pahemmassa tapauksessa ei tuu ääntä ollenkaan, mahaan alkaa sattua, yms muuta vittumaista. Tapahtuu vain jos pitää jotain ns "virallisemmin" esittää - muuten pystyn olemaan mölyapina joka ei välitä pahemmin mistään. Itseäni tää ärsyttää suunnattomasti, koska johtaa siihen, etten saa kunnolla pointtejani tuotua yleisön edessä esille, vaikka niitä olisi paljonkin. Mut kaipa se jännitys on ihan normaalia - ja siedätyshoito on paras hoito ;).  Ibarakin tapauksessakaan ei ekan esitelmän alkua lukuunottamatta jännittänyt juuri yhtään. Otan nää kaikki puheiden väsäämiset positiivisina harjoituksina!

pieni joulukuusi

Leikitään nyt ettei tää ole tärähtänyt

Karaokea

 Ja loppuun vielä kuva mun poikaystävästä Masaosta, joka asuu kuvisluokassa:

 Ps. Tiedän, etten oo vielä(kään) postannut luokkaretkestä joka oli kesällä mut... Mut joo moi!!!