Näytetään tekstit, joissa on tunniste nam. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nam. Näytä kaikki tekstit

perjantai 13. joulukuuta 2013

Ihmisten edessä puhumisesta (+ random kuvia jeejee!)

Heei! Jos jotain, niin puheita oon ainakin väsännyt useamman täällä Japanissa ollessani. Aloitin heti ekana koulupäivänä puhumalla koko koulun edessä ja lopetan mun kouluelämän täällä samalla tavalla. Sen lisäksi osallistuin tässä välissä (puoliväkisin) meidän koulun "Speech Contest"iin. Vapaavalintaisesta aiheesta piti siis puhua 4 minuuttia lukion ykkösten edessä.

Jos yhtään tuntee mua, niin ei taida yllättää, että väsäsin puheen viimeisenä yönä ennen kilpailua ja opettelin sen sitten parin ekan koulutunnin aikana. Mun speechin aihe oli "kuinka pitää onnistunut puhe". Käänsin sen loppuakohden moraaliseksi opetukseksi siitä kuinka asioita ei kannata jättää viime tinkaan ja siitä, miten elämässä pärjäämiseen pätee aika samat säännöt kuin puheen pitämiseen. Lopputulokseen olin itse asiassa tyytyväinen (vaikka parissa kohtaa kyllä mokailin sanoissa) - sainpahan yleisöstä naurut irti ja opettajiltakin isot kehut myöhemmin. Mission clear.
random puu koulun ikkunasta
Yleisön edessä puhuminenhan ei vielä tähän lopu. Tällä viikolla kun muut koululaiset teki kokeita, matkustin Okaasanin kanssa jälleen Ibarakiin. Miksikö? Pitääkseni esitelmän Suomesta Ibarakin ylä-asteelle. Tän esitelmän oli tarkoitus kestää vähintäänkin puolet tunnista - ja loppupuolen olisin voinut vastailla oppilaiden kysymyksiin -, mutta mun kämänen powerpointesitys kestikin just ja just 15 minuuttia xd Koitin ratkaisin tilanteen soittamalla Cheekiä ja muuta.
            Onneksi tää luokanopettaja oli valmistellut kaikenmaailman juttuja, joten loppujen lopuksi tunti kului nopeesti ja mullakin oli odotettua hauskempaa. Pidin tän Suomi esitelmän yhteensä kolme kertaa, kolmelle eri luokalle. Sen jälkeen neljännen tunnin käytin siihen, että kiersin rehtorin kanssa kaikki loput luokat ykkösistä kolmosiin pikaisesti läpi ja selitin jokaisen luokan edessä randomisti jotain ja piirtelin muumeja taululle.
Ihan hauskaa oli :D

Ja sit lounastunnilla söin Japanilaista kouluruokaa (tuolla koulussa ei ollut omia eväitä vaan ruokala) ja oli yksi ehkä pahimmista ruoista mitä olen täällä syönyt. Sori nyt. Väitän, että Suomessa on parempaa (ja nämä vielä maksaa tuosta) No voi toki olla, että osuin vaan huonona päivänä paikalle.

Randomeja kuvia epäloogisessa aikajärjestyksessä tähän väliin:
Vandalismia pahimmillaan
Ahtaampaa kujaa saa hakea = sinne on pakko mennä
Nam nam raamen <3
Lisää nam namia
Epäilyttävä katu jonne puolestaan ei kannata mennä
liukuportaat jee
Liian tulista nam namia..:(
Kirja Putinin pahoista juonista :D
Moikattiin Suomalaista joulupukkia! (Jonotettiin muuten yli tunti!!)
Jatkan vielä tuosta puheiden pitämisistä. Mä nimittäin vaikutan ehkä ulkoapäin siltä, ettei tommoset jännitä yhtään, mut ei vois olla vääremmässä! Tai no, ei pään sisällä oikeastaan jännitäkään...(?) Mutta sitten itse tilanteessa (ja pahimmillaan jo pari tuntia ennen sitä) kroppa saattaa mennä hallinnasta. Kädet tärisee, ääni tärisee tai pahemmassa tapauksessa ei tuu ääntä ollenkaan, mahaan alkaa sattua, yms muuta vittumaista. Tapahtuu vain jos pitää jotain ns "virallisemmin" esittää - muuten pystyn olemaan mölyapina joka ei välitä pahemmin mistään. Itseäni tää ärsyttää suunnattomasti, koska johtaa siihen, etten saa kunnolla pointtejani tuotua yleisön edessä esille, vaikka niitä olisi paljonkin. Mut kaipa se jännitys on ihan normaalia - ja siedätyshoito on paras hoito ;).  Ibarakin tapauksessakaan ei ekan esitelmän alkua lukuunottamatta jännittänyt juuri yhtään. Otan nää kaikki puheiden väsäämiset positiivisina harjoituksina!

pieni joulukuusi
Leikitään nyt ettei tää ole tärähtänyt
Karaokea

 Ja loppuun vielä kuva mun poikaystävästä Masaosta, joka asuu kuvisluokassa:


 Ps. Tiedän, etten oo vielä(kään) postannut luokkaretkestä joka oli kesällä mut... Mut joo moi!!!

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Vain elämää ei sen enempää

Otousanin sanoin tänään oooon: Kata freetime. Meinaa siis sitä että oon yksin melkeen koko päivän kun Yukari on koristreeneissä, okaasan töissä ja otousan kuntoutuksessa ;_____; No onpahan aikaa tehdä kunnon postaus!::: D

Elikkä oon nyt ollut perheessä 4 päivää. Mua tultiin hakemaan sieltä Olympic centeriltä ja olin tosi jännittynyt ja vähän huolissaniki (ei yhtään auttanut se, että multa tultiin vakavan oloisena kysymään kaks kertaa, että olenko kuullut host isästä ja onko se mulle ok ja annettiin sellainen kuva, että olis syytäkin olla huolissaan.) Mutta mun huolet haihtui sillä hetkellä kun näin Yukarin (host sisko) ja okaasanin kannattelemassa sellasta isoa värikästä, joulukuusen köynnösten näköisillä jutuilla koristeltua tervetuloa kylttiä. Halattiin, haettiin mun tavarat ja otettiin taksi.

Mä olin ehkä eniten pelännyt sitä, että me oltaisiin toisiamme kohtaan sellaisia pidättyväisen kohteliaita koko vuoden ja mua kohdeltaisiin niinkuin vieraita yleensä, eikä niinkuin perheenjäsentä. Yukari ja okaasan oli kuitenkin heti alusta lähtien tosi tuttavallisia ja mun iloksi puhui mulle myös pelkkää japania. Yukari ei ole yhtään sellainen millaiseksi olin kuvitellut. Hänellä on lyhyt tukka ja tosi ruskettunut iho ja hän käyttää miesten vaatteita ja puhuu matalalta ja on tosi hassu ja kiltti. Ja omistaa ison mangakokoelman, tykkää rilakkumasta ja nintendo peleistä. Okaasan puolestaan on iloinen ja touhukas ja me nauretaan paljon~~
Talo on aika pieni ja täynnä tavaraa, ja jaan Yukarin kanssa huoneen ja kerrossängyn.

Tää tuijottaa mua nukkuessa... Ei hätää me ollaan kavereita <3
Koska tää on kerrostalo/mansion, niin mut käytiin tietysti esittelemässä talonmiehelle, naapureille ja talon isäntäpariskunnalle. Ja kaikki vaan hokee, että puhunpa hyvää japania, vaikken oikeasti ymmärrä puoliakaan :::  D.

Kaikki meni ihan hulluiksi mun tuliaisista ja oli vaan, että "omg näin paljon omg" ja Yukari oli ostanut mulle One Piece paidan kun olin meilissä sanonut, että luen One Pieceä, ja sellaisen kala-avaimenperän kun olin sanonut, että tykkään syödä kalaa xD. Yukari antaa mulle joka päivä jotain pientä ja oon vaan koko ajan, että "arigatou arigatou arigatou". Ei koristreeneistä tarvitsisi tuoda tuliaisia...

Tehtiin yukarin kanssa origameja mitkä näyttää vähän epämääräisiltä xD

Meidän talon edestä

Täällä näkyy muuten kauheesti poliiseja kaduilla. Sellaisissa hienoissa uniformuissa ja isoissa hatuissa. Käytiin Okaasanin kanssa ilmoittamassa mun osoite poliisiasemalle niin, että jos eksyn voin vaan etsiä poliisin ja pyytää sitä viemään mut kotiin koska ne tietää missä asun XD.

Oon kanssa käynyt okaasanin kanssa ostoksilla ja hakemassa mulle adapteria pitkin akihabaraa. Okaasanin kanssa ostoksilla käyminen on oikeesti ihan parasta mitä tiedän!! Ihan ruokakaupassakin kaikki on niin erilaista kuin Suomessa enkä mä edes tunnistanut tomaattia kun ne oli sellaisia suuria persikan muotoisia ja vaaleanpunaisia! Kyselen vaan koko ajan, että mikä toi on ja mikä toi ja mihin ruokaan tota laitetaan ja miten toi syödään ja mikä tää sitten on.

Ruoasta puheenollen, meillä syödään PALJON. Yukari syö eniten ja on silti laiha O-O. Okaasanin ruoat on jotain minkä puolesta vois kuolla <33 Ja mun uusi rakkaus on shiitake sienet!(Joo kuulitte oikein sienet! Toinen ennen inhoamani asia mistä oon alkanut tykkäämään on kahvi. Niin ja kurpitsa) En ymmärrä miten okaasan saa kaikesta niin herkullista.
Ekana päivänä oli sukiyakia, eilen tempuraa ja yakitoria, edellispäivänä taidettiin tilata pitsaa. Niin ja se pitsa... No se on sellaista tosi paksua ja pehmeää, eikä siinä ole ollenkaan tomaattikastiketta, vaan majoneesia. Ja täytteenä: kalanmätiä, maissia ja makeeta mochia. Ei kyllä pitsalta maistunut, mutta hyvää oli^o^
Ja jos sanoin, että orientaatiossa tuli nälkä niin täällä ei ole kyllä kertaakaan tullut! En oo edes vielä jaksanut syödä omaa osuuttani jätskipaketista, joka ostettiin kaikille.




Jos mulla olis älypuhelin niin...
Ja näin kanssa ehkä ihanimman kenkävalikoiman mitä oon koskaan nähnyt O__O Eikä käyty kuin yhdessä' kaupassa! Ja kotona okaasan ja Yukari oli vaan, että "Täytyy kyllä mennä Harajukuun, että saadaan Katalle söpöjä vaatteita". Yukari taitaa kyllä jäädä kotiin, sillä Harajuku ei kuulemma oikein sovi hänen imagolle xD.

Käytiin myös koululla tervehtimässä opettajia ja teettämässä koulupukua. Koulu lainaa kaiken joten ei tarvitse maksaa jeeee! Ja koulussa on 1600 oppilasta - joiden edessä sitten puhe ensi viikolla^^"". Okaasan ja Yukari pelottelee, että se on tosi rikkaiden koulu ja siellä ei kuulemma saa sanoa "konnichiwa" tai "ohayou" (huomenta, päivää) niinkuin normaalit ihmiset, vaan pitää kumartaa ja sanoa joku koulun oma tervehdys??? WTF?O_O Se on heistäkin omituista....


Mulla ei oikeesti olisi voinut käydä perheen ja sijainnin kanssa parempaa tuuria. Tykkään Edogawasta - se on ihan kuin oma pieni kaupunki Tokyon sisällä. Voisin vaikka tehdä oman postauksen tästä paikasta.

Ja perheessä on ihanan rentoa, eikä mun seurassa hienostella turhia. Tiskaan itse omat astiat ja pyyhin oman kohdan pöydästä ruokailun jälkeen, niinkuin kaikki muutkin. Okaasan huolehtii, että pistän kylvyn jälkeen hoitoainetta tukkaan ja muistan käyttää tohveleita, ettei varpaat jäädy.




->Tää vaatimattoman näköinen juttu on ehkä parasta ikinä. Noiden pullien sisään pistetään semmosta tosi tosi hyvää kermaa nomnom. Okaasan pyysi tota työntekijää varta vasten näyttämään mulle kun sitä kermaa pistetään sisään ::D.




Okaasan pyysi myös randomin furisodeen pukeutuneen tytön kuvaan mun kanssa~~
Ja käänsin okaasanille jotain perus juttuja suomeksi ja kirjotin niitä sitten katakanalla sellaselle lapulle. Yukarin tullessa kotiin ja Okaasan hoki vaan "moi!"... "moimoi!", ja Yukari oli ihan, että "mitä täällä tapahtuu....?" "Andeeksssshi" kuulostaa niin hassulta, että repeän melkein joka kerta xD. Niin ja tvssä aina joku harjaa wasabilla hampaita tai tekee jotain yhtä typerää ja pelkät mainoksetkin on kiinnostavia.


Nyt sade näyttää loppuneen joten taidan lähteä katsastamaan sadan yenin kaupan antimia::D



                                                                             MOIMOI!