Näytetään tekstit, joissa on tunniste Edogawa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Edogawa. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. maaliskuuta 2013

Oon pappamagneetti

Mulla ei oikeastaan päivisin ole muuta tekemistä kuin kävellä ympäriinsä tässä lähi-alueella, opiskella japania tai päivittää blogia - joten päätin tehdä tällaisen kuvitetun postauksen mun pienestä reviiristäni.

En oo vielä kertaakaan eksynyt täällä - paitsi tänään en meinannut löytää postia, mutta onneksi yksi kiva ihminen neuvoi tien ja saattoi perille asti^___^.

Ja en tiedä miksi, mutta kaikki vanhukset vaikuttaa tykkäävän musta?? Oli aika creepyä kävellä tänään kotiinpäin kun kukkakaupan mummo ja sen pappa&mamma kaverit oli rivissä siinä kadun reunalla ja tuijotti silmä kovana ja hoki vaan, että "kawaii kawaii kawaii". Kumarsin sitten vähän ja sanoin arigatou ja sitten ne alkoi hokemaan "arigatou arigatou kawaii kawaii". Jepp.

Sitten Arakawa joella yksi täysin hampaaton pappa pysäytti mut ja kysyi, että olenko amerikkalainen ja selitin sitten, että oon vaihtari Suomesta ja sitten se vaan hoki "ganbatte ganbatte (tsemppiä)"=D

Niin ja puistossa kun kuvasin kirsikankukkia, oli yksi pappa joka käveli ihan suoraan kohti ja tuijotti ja hyvä ettei törmännyt muhun. Sitten se käveli ohi vähän matkan päähän ja jäi sinne tuijottamaan. Kun pysähdyin penkille istumaan niin se tuli ja kysyi, että halusinko, että se ottaa musta mun kameralla kuvan. Sitten se tuli siihen penkille viereen istumaan ja kyseli kaikkea ja pakko myöntää, että se oli vähän pelottavaakin. o_o Ei sentään lähtenyt perään.
Niin ja yks pappa päästi kans sellaisen siistin "wooo" äänen kun kävelin ohi, öö mitä?X'''D

Tykkään vanhuksista, mutta musta olisi kivempi tutustua oman ikäisiin (kuten siihen söpöön karkkikaupan apulaispoikaan <3___<3) ja saada kavereita.
Meidän mansioni on junaradan viressä ja rakastan iltaisin kuunella
kun ne junien äänet kuuluu sillai tosi hiljaisina asuntoon.
Kissoja liikkuu paljon vapaana ja usein koiratkin kävelee ilman hihnaa ihmisten vieressä.  Tän kaverin nimi on Kurochan ( tai niin ihmiset ainakin kutsuu sitä) ja se pitää kovaa meteliä meidän kulmilla. 
Jee teinipeili!
Voisin mennä naimisiin tän kaupan kanssa!
Pinkki sadan yenin kauppa oh boy i'm in heaven!
Voisin mennä naimisiin tän paikan apulaispojan kanssa<3.
Plus täältä saa kaupungin halvimmat makeiset~~

Onko liikaa kuvia? Sori vielä tulee monta. Okaasan on opettanut mulle mistä saa edullisimmat meikit, tuoreimmat vihannekset, parhaat leivokset ja mikä on Yukarin lempikauppa ja mä alan jo tuntea noita liikkeitä aika hyvin. Ja oon jutellut parin myyjän kanssa ja ne on tosi kivoja. Ja tänään taas kun kuljeskelin kadulla niin pari vanhempaa naista mun takana puhui japaniksi, että "kato kaunis ulkomaalainen, kaunis kaunis." Just. Musta taas kaikki japanilaisnaiset on hirveän nättejä.

Tän kuvan se pappa sitten otti musta. 
Arakawa river <3

Ah rakastan tota jokea ja sen vieresstä puistoa, missä me käytiin Yukarin kanssa lenkillä - nyt Yukari ei tosin enää voi koska loukkasi nilkan koristreeneissä : <. Nyt on kevät"loma", mutta Yukari menee silti joka aamu aikaisin kouluun klubitreeneihin ja tulee joskus kuuden tai kahdeksan maissa + tekee läksyjä iltaisin. Mikä ihmeen loma se sellainen on...
raameniii~~
Arakawa bridge
Okaasan sanoo, että tää on "ruma, mutta turvallinen kaupunginosa." Ei musta ainakaan kauhean ruma :::D Rakastan kauppakatua iltaisin kun sinne syttyy valot, jokapuolella kukkivia kirsikkapuita ja rönsyileviä pikku puutarhoja, joenrantaa ja leikkipuistoa, sekä juna-aseman ympäristöä. Sitten kun saan junakortin, pääsen tekemään tutkimusmatkoja vähän kauemmaskin^^

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Vain elämää ei sen enempää

Otousanin sanoin tänään oooon: Kata freetime. Meinaa siis sitä että oon yksin melkeen koko päivän kun Yukari on koristreeneissä, okaasan töissä ja otousan kuntoutuksessa ;_____; No onpahan aikaa tehdä kunnon postaus!::: D

Elikkä oon nyt ollut perheessä 4 päivää. Mua tultiin hakemaan sieltä Olympic centeriltä ja olin tosi jännittynyt ja vähän huolissaniki (ei yhtään auttanut se, että multa tultiin vakavan oloisena kysymään kaks kertaa, että olenko kuullut host isästä ja onko se mulle ok ja annettiin sellainen kuva, että olis syytäkin olla huolissaan.) Mutta mun huolet haihtui sillä hetkellä kun näin Yukarin (host sisko) ja okaasanin kannattelemassa sellasta isoa värikästä, joulukuusen köynnösten näköisillä jutuilla koristeltua tervetuloa kylttiä. Halattiin, haettiin mun tavarat ja otettiin taksi.

Mä olin ehkä eniten pelännyt sitä, että me oltaisiin toisiamme kohtaan sellaisia pidättyväisen kohteliaita koko vuoden ja mua kohdeltaisiin niinkuin vieraita yleensä, eikä niinkuin perheenjäsentä. Yukari ja okaasan oli kuitenkin heti alusta lähtien tosi tuttavallisia ja mun iloksi puhui mulle myös pelkkää japania. Yukari ei ole yhtään sellainen millaiseksi olin kuvitellut. Hänellä on lyhyt tukka ja tosi ruskettunut iho ja hän käyttää miesten vaatteita ja puhuu matalalta ja on tosi hassu ja kiltti. Ja omistaa ison mangakokoelman, tykkää rilakkumasta ja nintendo peleistä. Okaasan puolestaan on iloinen ja touhukas ja me nauretaan paljon~~
Talo on aika pieni ja täynnä tavaraa, ja jaan Yukarin kanssa huoneen ja kerrossängyn.

Tää tuijottaa mua nukkuessa... Ei hätää me ollaan kavereita <3
Koska tää on kerrostalo/mansion, niin mut käytiin tietysti esittelemässä talonmiehelle, naapureille ja talon isäntäpariskunnalle. Ja kaikki vaan hokee, että puhunpa hyvää japania, vaikken oikeasti ymmärrä puoliakaan :::  D.

Kaikki meni ihan hulluiksi mun tuliaisista ja oli vaan, että "omg näin paljon omg" ja Yukari oli ostanut mulle One Piece paidan kun olin meilissä sanonut, että luen One Pieceä, ja sellaisen kala-avaimenperän kun olin sanonut, että tykkään syödä kalaa xD. Yukari antaa mulle joka päivä jotain pientä ja oon vaan koko ajan, että "arigatou arigatou arigatou". Ei koristreeneistä tarvitsisi tuoda tuliaisia...

Tehtiin yukarin kanssa origameja mitkä näyttää vähän epämääräisiltä xD

Meidän talon edestä

Täällä näkyy muuten kauheesti poliiseja kaduilla. Sellaisissa hienoissa uniformuissa ja isoissa hatuissa. Käytiin Okaasanin kanssa ilmoittamassa mun osoite poliisiasemalle niin, että jos eksyn voin vaan etsiä poliisin ja pyytää sitä viemään mut kotiin koska ne tietää missä asun XD.

Oon kanssa käynyt okaasanin kanssa ostoksilla ja hakemassa mulle adapteria pitkin akihabaraa. Okaasanin kanssa ostoksilla käyminen on oikeesti ihan parasta mitä tiedän!! Ihan ruokakaupassakin kaikki on niin erilaista kuin Suomessa enkä mä edes tunnistanut tomaattia kun ne oli sellaisia suuria persikan muotoisia ja vaaleanpunaisia! Kyselen vaan koko ajan, että mikä toi on ja mikä toi ja mihin ruokaan tota laitetaan ja miten toi syödään ja mikä tää sitten on.

Ruoasta puheenollen, meillä syödään PALJON. Yukari syö eniten ja on silti laiha O-O. Okaasanin ruoat on jotain minkä puolesta vois kuolla <33 Ja mun uusi rakkaus on shiitake sienet!(Joo kuulitte oikein sienet! Toinen ennen inhoamani asia mistä oon alkanut tykkäämään on kahvi. Niin ja kurpitsa) En ymmärrä miten okaasan saa kaikesta niin herkullista.
Ekana päivänä oli sukiyakia, eilen tempuraa ja yakitoria, edellispäivänä taidettiin tilata pitsaa. Niin ja se pitsa... No se on sellaista tosi paksua ja pehmeää, eikä siinä ole ollenkaan tomaattikastiketta, vaan majoneesia. Ja täytteenä: kalanmätiä, maissia ja makeeta mochia. Ei kyllä pitsalta maistunut, mutta hyvää oli^o^
Ja jos sanoin, että orientaatiossa tuli nälkä niin täällä ei ole kyllä kertaakaan tullut! En oo edes vielä jaksanut syödä omaa osuuttani jätskipaketista, joka ostettiin kaikille.




Jos mulla olis älypuhelin niin...
Ja näin kanssa ehkä ihanimman kenkävalikoiman mitä oon koskaan nähnyt O__O Eikä käyty kuin yhdessä' kaupassa! Ja kotona okaasan ja Yukari oli vaan, että "Täytyy kyllä mennä Harajukuun, että saadaan Katalle söpöjä vaatteita". Yukari taitaa kyllä jäädä kotiin, sillä Harajuku ei kuulemma oikein sovi hänen imagolle xD.

Käytiin myös koululla tervehtimässä opettajia ja teettämässä koulupukua. Koulu lainaa kaiken joten ei tarvitse maksaa jeeee! Ja koulussa on 1600 oppilasta - joiden edessä sitten puhe ensi viikolla^^"". Okaasan ja Yukari pelottelee, että se on tosi rikkaiden koulu ja siellä ei kuulemma saa sanoa "konnichiwa" tai "ohayou" (huomenta, päivää) niinkuin normaalit ihmiset, vaan pitää kumartaa ja sanoa joku koulun oma tervehdys??? WTF?O_O Se on heistäkin omituista....


Mulla ei oikeesti olisi voinut käydä perheen ja sijainnin kanssa parempaa tuuria. Tykkään Edogawasta - se on ihan kuin oma pieni kaupunki Tokyon sisällä. Voisin vaikka tehdä oman postauksen tästä paikasta.

Ja perheessä on ihanan rentoa, eikä mun seurassa hienostella turhia. Tiskaan itse omat astiat ja pyyhin oman kohdan pöydästä ruokailun jälkeen, niinkuin kaikki muutkin. Okaasan huolehtii, että pistän kylvyn jälkeen hoitoainetta tukkaan ja muistan käyttää tohveleita, ettei varpaat jäädy.




->Tää vaatimattoman näköinen juttu on ehkä parasta ikinä. Noiden pullien sisään pistetään semmosta tosi tosi hyvää kermaa nomnom. Okaasan pyysi tota työntekijää varta vasten näyttämään mulle kun sitä kermaa pistetään sisään ::D.




Okaasan pyysi myös randomin furisodeen pukeutuneen tytön kuvaan mun kanssa~~
Ja käänsin okaasanille jotain perus juttuja suomeksi ja kirjotin niitä sitten katakanalla sellaselle lapulle. Yukarin tullessa kotiin ja Okaasan hoki vaan "moi!"... "moimoi!", ja Yukari oli ihan, että "mitä täällä tapahtuu....?" "Andeeksssshi" kuulostaa niin hassulta, että repeän melkein joka kerta xD. Niin ja tvssä aina joku harjaa wasabilla hampaita tai tekee jotain yhtä typerää ja pelkät mainoksetkin on kiinnostavia.


Nyt sade näyttää loppuneen joten taidan lähteä katsastamaan sadan yenin kaupan antimia::D



                                                                             MOIMOI!

lauantai 2. helmikuuta 2013

Edogawa~

Joo, aattelin nyt kirjottaa vähän lisää tosta mun tulevasta asuinpaikasta~~ Elikkä kyseessä on Tokyon itäisin alue, 670 000 asukkaan Edogawa.

Toi vihreä pläntti tuolla!

Kuten kartasta näkyy niin merellinen kaupunginosa ja lisäksi paikan läpi virtaa 7 jokea, joiden yhteispituus on noin 45 kilometriä. Aurajoki kalpenee ton rinnalla! 

Tokyo Sea Life Park in Edogawa!! Haluun ehdottomasti käydä!
Edogawassa järjestetään hanabi ilotulitukset joka elokuu!!!
Oon niin innoissani etten kestä! Googlemapsista oon kattellut tota paikkaa ja oon ihan rakastunut<3!!! Eka olin vähän paniikissa kun kuulin meneväni Tokioon "Apua! Ihmisiä ja betonia joka puolella! Suomalainen luontohippi ahdistuu!" Mutta nyt oon tullut siihen tulokseen, että oon hirveen onnekas!!

Tokyo tower, Disneyland ja kaikki ihanat kaupat on vaan pikkusen matkan päässä, mut Edogawa on kuitenkin sopivan syrjässä Tokion keskustasta. Ja MERI. Jotenkin rauhotuin tosi paljon kun kuulin, että se on lähellä merta ja siellä on jokia. Johtuneeko siitä, että uimarantaan on meiltä 500 metriä ja oon koko ikäni kattellu tota sameeta Aurajokea, niin vesi on elementtinä mulle jotenkin tosi rakas. 
Mun koulu tosin sijaitsee Bunkyossa, eli koulumatkat todennäköisesti taittuu junalla, mutta eipä tuo mitään^^! 


Aika on mennyt tosi nopeasti, mutten kestä odottaa enää niitä 44 päivää, mitä lähtöön on jäljellä!!